Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

... ja kuinkas sitten kävikään?

torstai 25. marraskuuta 2010

... ja kuinkas sitten kävikään?


Yöllä Rebekalle tulikin voimakkaita yskän puuskia, sattui ja itketti. Aamulla lääkäri totesi, että korvatulehdus. Illalla vielä luulin edellistä postausta kirjoittaessani, että tämä on sitä ihan normaalia heräilyä, mitä meillä erittäin usein on ollut, mutta eipä se ollutkaan. Nyt me oleskellaan viikonloppu sisätiloissa kotosalla vain. Voisinpa ottaa yskän itselleni, sillä se kuulostaa inhottavan kipeältä.



Haalarit seinällä...




Antibiootti ja maitojauhe. 
Mun tyhjä glögilasikin siellä kurkistelee :)





Täytyypä vielä sanoa, että mulla on huono omatunto eilisestä paasaamisesta täällä blogissa,
 voitte varmaan kuvitella.
Toinen pieni on kipeenä,
eikä ole herännyt vielä kertaakaan.



On tämä elo välillä aika ihmeellistä.


Meen täyttämään glögilasini
ja pian sänky jo kutsuukin.


Onko kellään juuri nyt mielessä erityistoivetta postausten suhteen?
Ajattelin, että kun kotosalla kerran ollaan, niin voisin ehkä saada jonkun toivepostauksen aikaiseksi.



Tunnisteet:

23 kommenttia:

25. marraskuuta 2010 klo 11.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Paranemisia Repsulle ja tsemppiä sinulle! Blogiasi on tosi kiva lueskella,vaikka ei itselläni vielä lapsia olekaan. Joku vaatepostaus olisi kiva ja tietysti kaikki arjesta kertovat jutut ovat mukavia.

Terveisin, Elina

 
25. marraskuuta 2010 klo 11.55 , Blogger Outi kirjoitti...

voih, pikaista paranemista pienelle!

 
25. marraskuuta 2010 klo 11.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Postauksesi ovat aina olleet tosi kivoja. Olen lukenut blogiasi jostakin loppukeväästä. Tästä postista muistui mieleen oman pikkumiehen korvatulehduskierre joka alkoi n. 8 kk iässä ja joka loppui putkien laittoon tampereen mehiläisessä. Oli pelottava toimenpide etukäteen, nukutus ym. oli ihan järkyttävää katsottavaa äidistä, mutta lapsihan ei siitä muista myöhemmin mitään ja sen jälkeen ei olla kärsitty vuosiin korvatulehduksista. Päiväkodista saa sitten kyllä myöhemmin kaikki mahdolliset muut pöpöt ja vatsataudit. Välillä on vaan yhtä potilaan hoivailua ja äidillä huono omatunto kun taudin olis muka voinut jotenkin välttää, ja sit menee taas pitkään eikä ole mitään. :) I feel for you.

Posteista mieleen on jäänyt koirapostit (meillä nyt pikkuinen yorkinpentu) ja yöelämä/laittautumisbloggaukset kun itse oon ehkä vähän samanhenkinen ja sama kaupunki.

Tsemppiä teille ja jatka samaan malliin!

Stella

 
25. marraskuuta 2010 klo 11.57 , Blogger J&M kirjoitti...

Voi kurjuus :(
Sillä mä eilen siitä suposta vinkkasin, kun meillä ollut ihan sama juttu: ajattelin kans että ainahan se on itkenyt, mutta kokeilin silti suppoa ja pikkuinen nukahti välittömästi. Aamulla sitten lääkäriin ja varmistui että kipua pieni oli itkenyt!

Mutta pääasia että saitte tropit, toivottavasti pian helpottaa!
Lapsen itkun syyn selvittäminen on aina sen päiväistä arpomista.

 
25. marraskuuta 2010 klo 12.07 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

voi harmi. onneksi lääke auttaa kipuun nopsaan. Oikein pikaista paranemista ja voimia mammalle ja daddylle.ei sitä aina kaikkea tiedä mikä vauvalla on hätänä.joskus tulee sellainen olo,että nyt ei oo ihan normi yöhuutamista ja useasti meilläkin yöheräilyyn oli syynä korvatulehdus.mut rentoa viikonloppua ja ihanaa kotoilua!
tuulaska

 
25. marraskuuta 2010 klo 12.32 , Blogger r-udi kirjoitti...

Voi ei, pikaisia paranemisia sinne!<3 Meilläkin sairastettiin tuossa viikko pari sitten korvatulehdusta.

Kaikista postauksista olen tykännyt, ei ole tullut tässä blogissa vielä yhtään tylsää vastaan! ;)

 
25. marraskuuta 2010 klo 12.39 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

But who the f**k is Jessica Wolff?

 
25. marraskuuta 2010 klo 12.52 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

paranemisia pikkuiselle kullannupulle!! <3

-meikkipostaus olisi oikein mukava:)

 
25. marraskuuta 2010 klo 13.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Videopostaus! Lyhyesti ja ytimekkäästi!

 
25. marraskuuta 2010 klo 13.16 , Blogger Haaveilija kirjoitti...

Pikainen paraneminen pikku-potilaalle. Olen lueskellut teidän elämää kesästä asti enkä ole vielä pukahtanut mitään. Olen ihan haltioissani tälläisesti nuoren perheen elämästä. MInusta on ihanaa että jaat iloja ja suruja meidän kanssamme. Ei mitään erityistoiveita uusien postauksien suhteen.

Tuo toiveesi että haluaisit ottaa toisen yskän itsellesi tuntui oikein vatsanpohjassa. Itsellä oli aikanaan samanikäinen yskijä (nyt jo 10 vuotias neiti) joka yski monet yöt hurjaa yskää. Tiedän siis tunteen, koittakaa kestää!

Mukavaa viikonloppua sairastelusta huolimatta!

 
25. marraskuuta 2010 klo 13.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihana, aivan ihana blogi sinulla! <3 Toivottavasti pieni paranee pian! Rauhallista Joulun odotusta.
- Areliina

 
25. marraskuuta 2010 klo 21.21 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi Maj! Kommentoin ekaa kertaa, vaikka olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa. Tykkään tosi paljon kaikista postauksista, mutta olisi mukava lukea miten päädyit muuttamaan Tre:lle ja miten olet löytänyt uusia ystäviä? Vai muutitko opintojesi perässä? Itse olen vasta muuttanut pk-seudulle ja kaikki kaverit jäivät vanhaan kotikaupunkiin. Uusien ystävien löytäminen aikuisiällä on hankalaa! Tulipa tilitettyä, sori :) Jatka samaan malliin, blogisi on ihana! Mukavaa viikonloppua! -Ella

 
25. marraskuuta 2010 klo 21.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

KUVApostaustoiveita:
-jääkaappinne sisältö
-yms.

:D

 
25. marraskuuta 2010 klo 22.50 , Blogger Hanna kirjoitti...

Paranemisia pikkuiselle. Älä liikaa soimaa itseäsi, rebekka pääsi kuitenkin lääkäriin ja onneksi noi antibiootit tepsivät nopeasti. Monillahan korvatulehdus on huomattu vasta normi neuvolan lääkäritarkastuksessa ja on ajateltu kitinän olevan vaan ihan normaalia.
Meilläkin on kärsitty kovasta yskästä, on se kurjaa.

 
25. marraskuuta 2010 klo 23.05 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Paranemisia pienelle ja voimia äidille ja isälle!

Teeppä teidän keittiöön liittyvä postaus, vaikka astioista. :)

Taria

 
25. marraskuuta 2010 klo 23.37 , Blogger Heidi kirjoitti...

oi ei korvatulehduskin vielä! toivottavasti meidän pikku herralla ei ole samaa, hänkin yski tuskissaan viime yönä ja itki ja itki. Kuulostaa niin kamalalta.

Voimia teille kaikille ja toivotaan että repsu parantuu pian :)

 
26. marraskuuta 2010 klo 0.22 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meikkipostaus olisi tosi kiva ja vaikka jokin kampausjuttukin! :)

 
26. marraskuuta 2010 klo 0.41 , Blogger marjakukka85 kirjoitti...

Hei!Olen lukenut blogiasi nyt syksystä alkaen ja tämä on ehdottomasti suosikki blogini.<3Itselläni on 5 kk vanha tytär joten sen vuoksi on mukava lukea toisen perheen elämästä,jonka elämää rikastuttaa myös pieni prinsessa.=)Toivoisin,että tekisit postauksen teidän normaaleista arkirutiineista eli miten teidän päivänne suurin piirtein kuluvat.Itselläni on välillä hieman hankalaa saada sovitettua kotitöitä,vauvanhoitoa ja koirien hoitoa tässä arjen keskellä.Välillä siis tuntuu,että tämä arki on melkoista kaaosta,mutta kaipa se johtuu siitä,että tyttö on vielä niin pieni ja kaikki on vielä melko uutta.Kaipa se arki tästä alkaa taas pyörimään hieman paremmin kunhan aikaa kuluu.
Meidän neidillä todettiin tiistaina lääkärissä tulehtunut kurkku,jonka vuoksi itkenyt nyt reilun viikon verran ja öisin heräillyt melkeinpä puolen tunnin välein.En osannut lainkaan arvata ennen lääkärikäyntiä mistä yöitkemiset johtuivat,koska ennen meillä oli mennyt yöt niin hyvin.Kun olin yli viikon verran nukkunut huonosti alkoi itsellä voimat loppua ja paasaaminen alkoi myös täällä.Ymmärrän hyvin tuota purkautumistasi,jossa kerroit että tuntuu kurjalta kun ei ehdi suihkuun,ruoka jäähtyy eikä omaa aikaa ole kun koko ajan pitää juosta vauvan luona kun se heräilee ja kitisee.Myös minulle tuli huono omatunto kun sain tietää,että tyttömme oli kipeä ja sen vuoksi yöt olleet levottomia ja minä vaan paasaan ja valitan kun täytyy koko ajan juosta ympäri huushollia eikä toinen anna hetkenkään rauhaa.Et siis ole ainoa...=)Parempia vointeja sekä meidän että teidän prinsessalle!=)

 
26. marraskuuta 2010 klo 0.57 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mun on varmaan pakko lopettaa sun blogin lukeminen. Itken melkein joka kerta kun on tullut uusi postaus, tai jos en ihan itkemällä itke, niin kyyneleet on ainakin herkässä.... Oli sitten tällainen surullisempi postaus tai sitten onnellisempi vaikkapa siitä, miten olitte retkellä olohuoneessa....mä en ymmärrä tyttö sua, miten voit niin aidosti ja luontevasti kirjoittaa teidän arjesta. sitä on ilo lukea, vaikka herkistelenkin kokoajan. taitaa olla vauvakuumetta täälläkin ilmassa :)

T.lukija pohjois-pohjanmaalta

ps. jaksamisia äitille ja pikaisia paranemisia pikkuiselle rebekalle <3

 
26. marraskuuta 2010 klo 3.43 , Blogger -S- kirjoitti...

Heips Maj!
Paranemisia pikkuiselle! Äläkä turhaan itseäsi soimaa, semmosta se elämä on pienen kanssa. Mullakin 2 pientä tyttöä :)
Olis kiva nähdä semmonen oikein perusteellinen postaus teidän kodista! :D Se vaikuttaa tosi kauniilta ja kodikkaasti sisustetulta :)

 
26. marraskuuta 2010 klo 3.45 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

heips!
oon lueskellut blogiasi jonkun aikaa ja nyt vasta uskaltaudun kommentoimaan.. blogisi on yksinkertaiasesti aidoin koskaan lukemani, et yritä likaa olla kaikkia miellyttävä bloggaaja vaan tekstien perusteella oot oma itsesi - just niin kuin pitääkin. ihana lueskella arkisia postauksia ja väliin aina jotain erikoisempaa kuten sulla aina onkin. :) pisteet siitä! postaustesi lueskelu on päivän piristys, ja saatan lueskella vanhoja postejasi uudelleen ja uudelleen koska ne on niin söpöjä :) ja niin, nyt kun (/jos) sulla on aikaa, niin viitsisitkö heittää jonkunnäköistä helpohkoa meikkitutorialia.. :) sitä kkun taitaa muutkin olla pyydelleet?
ikävä kuulla että rebekka on kipeänä :( mutta hyvä kun löytyi näin ''luonnollinen'' ja hoidettavissa oleva syy heräilylle.
paranemisia ja mukavaa joulunodotusta<3!

-rita

 
26. marraskuuta 2010 klo 7.43 , Anonymous Tiuku kirjoitti...

Heips!

Pikaista paranemista Rebekalle! Ja sinulle ja Miikalle toivotan rauhallista joulun odotusta. :)

Toivepostauksena olisi fiiliksiäsi siitä, kun sait tietää olevasi raskaana. Olisiko se mahdolliata? Ja tietty ihan teidän arkisista hommista olisi kiva lukea, esim. just että miten saat lastenhoidon, kotityöt ja muut asiat hoidettua ja silti pystyt aina olemaan niin pirteä!
Toivottavasti jaksat jatkossakin, ja lopuksi vielä kiitos ihanasta, elämäntäyteisestä ja iloisesta blogistasi! :):)

 
26. marraskuuta 2010 klo 7.47 , Blogger Greu kirjoitti...

On nyt tosi helppo samaistua sun oloon.. Mulla on puolivuotias poika jolla on nyt ollut flunssa muutaman päivän ja yöt on olleet ihan kauheita = unta 5-10min pätkissä, äitillä ei tietty sitäkään.. Viime yö oli kuitenkin kaikista kamalin, ja pelkäsin myös että korvatulehdusko tää nyt on, mutta ilmeisesti oli vaan jotain vatsakramppeja.. Toivon siis koko sydämestäni että sekä teillä että meillä parannutaan pian! Mutta tällaisten sairastelujaksojen jälkeen sitä osaa arvostaa sitä kun vauva touhuaa terveenä, vaikka sekin välillä ottaa voimille:)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu