Äiti menee töihin ?!
Olen menossa ens kuun puolessa välissä pariksi viikoksi töihin, aika jännittävää. Miika jää hoiteleen Rebekkaa kotiin siksi aikaa. En aloita töitä sillai pikku hiljaa, vaan heti 10 tunnin päivillä, hui. Mutta, vain pari viikkoa, sitten me vietetään joulua & uutta vuotta kaikessa rauhassa, kunnes tammikuussa olisi toinen pätkä töitä.
Rebekka tekee tuhojaan minkä kerkeää ja äiti vaan kokeilee työvaatteita... :D
Tammikuun jälkeen jään taas kotiin, en tiedä, koska palaan töihin takaisin, mutta en näillä näkymin ihan heti, ellei jotain erityistä tapahdu. Me ei haluta vaan laittaa lasta niin pienenä päivähoitoon. Ajattelin, että voisin keikkailla kuitenkin aina silloin tällöin töihin, kun iskä tai mummu katsoo Rebekkaa.
Mitenköhän nämä kolme kaveria pärjää täällä keskenään aamusta iltaan? Tai miten mä pärjään ilman niitä? Varmasti tulee vähän ikävä, mutta toisaalta voi tehdä ihan hyvääkin...
Miten töissä käyvät äidit yleensäkin suoriutuu kaikesta!? Töiden lisäksi kun täytyy pyörittää arkea, kuljettaa lapsi päiväkotiin (ja myöhemmin harrastuksiin ja minne milloinkin) hoitaa pyykit, ruuanlaitto, siivoilut ym. Ja ehkä olisi ihan kiva harrastaakin jotain :D Mulla on vaan yksi lapsi, mutta entä te, joilla on kolme tai enemän? No, kaikkeen varmasti sopeutuu!
Äidit on arkipäivän supersankareita!
Iso halaus kaikille teille arjen uurastajille, jotka tekevät näkymätöntä, mutta maailman tärkeintä työtä :)
-M
lähettänyt Maj @ 7.23
22 kommenttia
22 kommenttia:
Missä olet töissä? :)
Kuulostaa oikein hyvältä suunnitelmalta! Saat tuntumaa taas työelämään kun keikkailet mutta pystyt kuitenkin olemaan paljon lapsen kanssa.
t:Tiina
Me laitoimme poikamme hoitoon kun hän täytti puolitoista vuotta. Ja just oikeeseen aikaan mun mielestä laitettiin! Hoitotäditkin sanoi, että ihan paras aika tuoda. :) Ja hyvin on menny, minä siis opiskelen (koulumatka tähän päälle vielä 70 kilsaa) ja amk opiskelua, joten tehtäviä ja tenttejä riittää... Mutta tyytyväinen olen ratkaisuuni ja hyvin on pärjätty! Suosittelen käymään töissä ainakin välillä, tulee kivaa vaihtelua siihen arkeen. Ja itse huomaan sen, että poikani tykkää ihan hirveästi olla hoidossa, koska on kavereita ja touhua ja leikkiä koko ajan:)
PS. Kiva tämä sinun blogi!!
Saman asian kanssa tässä painiskellaan täälläkin. En halua laittaa näin pientä vielä hoitoon. Onneksi olen opiskelija (samoin mies) joten saamme arjen rullaamaan luultavasti niin ettei pikkutyyppiä tarvitse kuskata muiden hoidettavaksi.
Aina ei voi valita, ja monien varmaan täytyy pistää alle vuoden ikäinen napero hoitoon. Mutta olen kyllä iloinen ettei itseni tarvitse sitä ihan vielä tehdä:)
En osaa vinkkiä antaa kun olen aina ollut kotiäiti mutta tosi kiva kun voit huoletta jättää pikkuisen isin hoitoon :)
Hei!
Millä teet nuo ihanat kiharat hiuksiisi?
Eipä sitä paljoo töiden jälkeen ehdi... Meillä neljä muksua ja töitä neljään. Kotona puol viiden/viiden aikaan, myöhempäänkin jos ruokakaupassa täytyy käydä. Sit vaan ruuan tekoon ja sen jälkeen onkin sit niin poikki ettei mun oo mieli tehnyt mitään harrastuksia aloittaa. Sit taas iltapala ja muksut petiin, sit se oma aika alkaa. Tosin kasin jälkeen silmät on jo aika lurpsallaan...
Viimeistä kappaletta olen ihmetellyt itsekin. Välillä kun tuntuu ettei lapsettomallakaan riitä aika kaikkeen ja silti meidän vuosikurssilla on monta sellaista opiskelevaa äitiä, joilla on useampi lapsi ja jotka eivät pidä lainkaan äitiyslomaa! Eli hoitavat uhmaikäistä ja vauvaa sekä opiskelevat alaa, jossa on huomettava määrä pakollista opetusta. Ihmeellisesti sitä kaikkeen venyy kun täytyy!
a_millia:Mm. kosmetiikan parissa, mutta en lähde täällä työnantajiani sen kummemmin kertomaan :)
Tiina: Jee, niin mustakin :)
Anonyymi: No, aikamoista menoa teilläkin on :) Kiitos!
Anonyymi: Niinpä! Kaikkea hyvää sinne, kiva kun saatte asiat järjestymään :)
Mizyéna: Jeps, näin voin kyllä tehdä :)
Anonyymi: Ghd:llä !
Sissi: Huh-huh, aikamoista kyllä!
Marika: Niinpä ja sit toiset ehtivät samalla vielä tehdä remonttiakin ja vähän harrastaa jotain :D
"Äidit on arkipäivän supersankareita!
Iso halaus kaikille teille arjen uurastajille, jotka tekevät näkymätöntä, mutta maailman tärkeintä työtä :)"
<3!
Itse laitoin lapsen päiväkotiin 2,5-vuotiaana ja se oli kyllä just hyvä ikä..siinä iässä kun lapsi alkaa kaipaan jo enemmän touhua ja kavereita ja pääsee ns. sosialisoitumaan :) Vasta oli dokumenttikin missä sanottiin tuon iän olevan aika passeli tarhan aloitukseen ja näin päiväkodissakin on kyllä sanottu :) Toki jokainen on omaa mieltä tästä asiasta :D Yhtäkään päivää kotiäitinä en kadu ,se oli ihanaa mutta niin erilaista aikaa kun nyt kun käy töissä. Aikamoista rumbaa tää nykyään on,ja tosiaan,tuntuu että miten sitä ehtii kaikki kotityöt hoitaa lapsen ja töiden lisäksi,vaikka lapsia tosiaan on itselläki vain se yksi :D Ei ole kyllä muille harrastuksille aikaa kuin tyyliin musiikinkuuntelu,satunnaisilla keikoilla käynti ja lukeminen ja leffat,jos nyt illalla enää jaksaa kun on niin kova väsymys monesti :D Jumpalla ois kiva käydä mutta töiden jälkeen on vaan niin väsynyt ettei jaksa,ja sitten tietty haluaa myös sen oman lapsukaisen kanssa viettää illat ja viikonloput <3 Lapsi on kuitenki pieni vain niin vähän aikaa,eiköhän vielä se aika tuu ettei sitä paljo vanhempien seura vois vähempää kiinnostaa..sitten ehtii harrastamaan ja tekemään niitä omia juttuja enemmän :) Kiva että miehes jää hoitamaan Rebekkaa kotia,jännittääkö sitä? :-D
Kaikkien äitien mielestä varmaan paras ikä viedä hoitoon on se kun itse on vienyt:) Samoin on ikäeron kanssa:) mutta hyvä näin!
Mulla helpotti kun palasin töihin. Pelkäsin tota, että millä ajalla sitten siivotaan, tehdään ruoat jne. mutta silloin ei ole kukaan kotona sotkemassa, ruoka syödään jossain muualla eli riittää kun tekee yhden ruoan jne (ja sitä voi tehdä moneksi päiväksi kerrallaan). Eli turhaan jännität. Mielestäni töissä on helpompaa kuin 2 lapsen kanssa kaikki päivät kotona;) ja sitten jaksaa olla ne illat ja viikonloput oikeesti läsnäoleva äiti kun on jotain omaakin.. Tsemppiä.
Mä olisin mieluusti kotona pojan kanssa pitkään, mutta harmitus kun täytyy koulu saada päätökseen. Ensi syksynä siis palaan kouluun ja poika on sillon ihan vähän päälle vuoden. Toivottavasti saatais hoito järjestymään niin ettei tarvis vielä tarhan mennä. Tuntuu niin hurjalle ajatukselle, vaikka ei siinä mitään pahaa toki ole :) En vaan raaskisi.
Ehkä seuraavan lapsen kohdalla oonki jo pois koulusta ja voin olla kotona pitkään :)
Ihana postaus!
Ihanaa, että Miikakin pääsee leikkimään koti-isää. :) Varmasti tollainen järjestely lähentää papan ja Reben suhdetta sekä lisää sun luottamusta siihen, ettei sun tarvitse kontrolloida kaikkea.
Hei hyvin se menee! :) Meil on molemmat pojat laitettu 9kk:n ikäisinä hoitoon ja en ole katunut.. Ovat sopeutuneet hyvin... Tällä hetkellä arki on uuvuttavaa mutta en vaihtais sitä mihinkään, ite vuorotöissä, jätkät kummatkin eri paikoissa hoidoissa ja kotikin yleensä on ihan siisti! :D
Ja tekee se isällekin hyvää kun "joutuu" suoriutumaan lapsesta ja koirasta ja kodista yksin...
-heidi.s-
Lapsettoman on helppo huudella ;), mutta varmasti avain tuohon äitien jaksamiseen töiden, lapsen, kotitöiden ja harrastusten ristipaineessa on varmasti vanhempien tasa-arvoinen työnjako. Eihän sitä varmasti jaksakaan, jos yksin joutuu huolehtimaan kaikesta, mutta jos molemmat vanhemmat yhtä lailla huolehtivat lapsesta ja kotitöistä sekä myös siitä omasta ajasta, niin varmaan molemmilla on helpompaa.
Huippujuttu että te käytätte isäkuukauden! Mutta oletteko muuten ajatelleet osittaisen hoitovapaan mahdollisuutta (sitähän voivat käyttää molemmat vanhemmat, ts. molemmat voivat vuorotellen käydä töissä ja hoitaa lasta kotona) tai sitä että Miika jäisi pidemmäksikin aikaa lasta hoitamaan? Tällöin ei tarvitsisi hermoilla siitä, että lapsi menisi liian varhain päivähoitoon mutta saisit itse kuitenkin palata vähitellen töihin.
Ainoat vaihtoehdot lapsenhoidon järjestämiselle kun eivät ole äidin kotiin jääminen tai päivähoito, vaan muitakin löytyy!
(tämä vuodatus siksi, että työskentelen itse tasa-arvoasioiden parissa ja meidän näkökulmasta olisi hirmu tärkeää että isät käyttäisivät isomman osuuden perhevapaista, joihin heillä on yhtä iso oikeus kuin äideilläkin - kiitos ja anteeksi :).
Kiitos kivasta, elämänmakuisesta blogista, olen aivan koukussa!
Riippuu ihan lapsesta ja hoitopaikasta milloin kannattaa laittaa lapsi päivähoitoon. Jotkut lapset eivät oo moksiskaan vaikka menisivät alle 1-vuotiaina, ja toiset lapset taas jatkaa kitisemistä myöhempäänkin ikään. Itse pidän ammattilaisena tärkeänä ns. pehmeää laskua eli aloitetaan rauhassa päivähoito osa-aikaisena. Ja pienimmille lapsille suosittelen perhepäivähoitopaikkaa aluksi ja sitten halutetessaan vähän myöhemmin päiväkotiin, varsinkin esikouluikäisenä. Perhepäivähoidossa on vähän vähemmän lapsia, joskus vain neljä.
Ja sit äidin/isän kannattaa kans mennä tutustumaan siihen päiväkotiin rauhassa lapsensa kanssa. Monet päiväkodit suosittelee lämpimästi sitä että vanhempi ja lapsi tulevat muutaman kerran ensin yhdessä muutamaks tunniks tutustumaan siihen päiväkodin arkeen. Tää helpottaa lasta tutustumaan päiväkotiin ja myös vanhemmalle tulee ehkä parempi mieli jättää lapsi sinne töiden ajaksi :)
Ja tottakai vielä sanon, että onhan se kotiinkin jääminen hyvä vaihtoehto, pienimmillä lapsilla varsinkin. Mutta vaihtoehtoja on :)
Kun molemmat vanhemmat käy töissä, niin silloin kotityöt myös jaetaan molemmille. Näin ainakin meillä, joten työssä käyvän äidin ei tarvitse suoriutua kaikesta itse! Molemmilla myös vähän aikaa harrastaa jotain, kun sovitaan illat, kun toinen voi mennä. Kyllähän se "vähän" organisointia vaatii, varsinkin kun mies oli tottunut siihen, että äitiysloman aikana sai tulla siivottuun kotiin ja pyykitkin peseytyi "ihan itsestään"! :)
Meillä tyttö nyt 10kk ja tällä hetkellä ma-pe 7.30-14.30 Perhepäivähoidossa. Siellä on 3 lasta mein Oonan lisäksi.. ihana paikkam ja mikä tärkeintä Oona tykkää olla :D Enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa, siitä että "jouduin" laittamaan tytön näin aikaisin hoitoon. Sisaruksia, kun ei Oonalle ole tulossa hetkeen, niin onpahan sitten ikäisiään joiden kansas leikkiä :D Ja kyllä se vaan ihmeitä tekee itsellekkin käväistä siellä töissä ja kommunikoida muillakin "kielillä", kun tättättä tai bääbää..
-Tiia
Juu yksinhuoltajana on vaan hieman vaikeampi homma jakaa noita kotitöitä (kun ei viitti taaperoakaa pakottaa kotitöiden tekoon :D ) mut kun on itse tottunu tekee suurimman osan kaikista hommista niin ei enää tunnu "missään" :) Hyvällä suunnitelulla ja turhia stressaamatta pärjää hyvin. Omaa aikaa ei jää paljon mutta osaapahan ainakin nauttia niistä hetkistä kun saa pari kolme kertaa kuussa aamulla herätä vähän myöhemmin ja _yksin_ kun on vapaapäivä ja lapsi isukilla :-D
Meillä kolme lasta joista nuorin 6. En myöskään pidä kiirettä töihin menon kanssa, koska se tosiaan on aikamoinen rumba. Nauti kotona olosta ja kahden viikon työrupeama vaan piristää ja tuo vaihtelua:)
Koko-astiat tuli tänään ehjinä perille ja oli just semmosia mitä kuvittelinkin, kiitos!:)
- Ella
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu