Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kun talo hiljenee...

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kun talo hiljenee...

Varoitus, tämä postaus sisältää pelkkää avautumista! Oikeesti, oon miljoona kertaa kuullut, kun ihmiset puhuu ja kertoo, että "ihana kun saa lapsoset nukkumaan niin voi tehdä sitä ja tätä", anteeks nyt mutta...
Miten niin talo hiljenee, meillä ei ainakaan talo hiljene tyyliin ikinä...




Kyllä Rebekka nukkuu paljon paremmin, kuin silloin joskus ennen maitoallergian toteamista, mutta silti. Kello nyttää nyt puolta kymmentä ja tyttö on pompannut karjuen pystyyn ehkä n. 10-15 kertaa! SANOKAA pliis joku, ettei se ole ainoa? Välillä pysyn tyynenä kun ravaan makkari-olkkari-makkari-keittiö-makkari väliä ja käyn hyssyttelemässä ja laitan tutin suuhun, mutta tänään on tehnyt mieli repiä viimeisetkin hiukset päästä. Ei hetken rauhaa, en ehdi leipää paahtimeen laittamaan, kun makkarista kuuluu se tuttu byääää! (Mikäs toi vertauskuva nyt oli :D) Se vaan on hermostuttavinta kun tosiaan mitään asiaa et pysty hoitamaan loppuun, ruoka jäähtyy lautaselle, suihkuun ei voi mennä, jos on yksin kotona jne...



Yleensä klo. 23-24 aikoihin tytön uni syvenee ja heräilyt vähenee huomattavasti, luojan kiitos. Rebekka laitetaan aina nukkumaan omaan pinnasänkyynsä. Kuitenkin jossain vaiheessa yötä kyllästyn ravaamaan pinnikseltä ja nostan Rebekan meidän sänkyyn, ihan poikkeuksetta. Tämä on kuulema erittäin yleistä, näin olen ainakin kuullut.




Meillä suositaan lempeää "unikoulua", eikä lapsen anneta yksin itkeskellä sängyssään ja yleensäkin hän tyyntyykin, kun vähän silitellään ja laitetaan tutti suuhun. On maailman ihaninta olla äiti, mutta on se perkule välillä raskastakin. Kun välillä äitikin haluaisi olla vaan pitkän päivän jälkeen ja keskittyä omiin puuhiinsa... Tiedän, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia ja tiedän, että etenkin pienet vauvat voi valvoa viikkoja kaikki yöt läpeensä, mutta tämä asia on nyt mun mielenpäällä ja tänne kirjoittaminen yleensä vaan saa mut tyyntymään ja tajuamaan, että kyse on kuitenkin pikkupikku jutusta. Miksi mä edes selittelen, munhan blogi tämä kuitenkin on!



Välillä tuumailen, että koskakohan Rebekan yöunet (ja mielellään päiväunetkin) rauhoittuu, ehkä puolen vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä, vai ei koskaan?



Tulipa avauduttua,
suoraan sydämestä joka sana :D


-Maj


ps. Kuvituksena toimi tällä kertaa meidän kengät,
 tosin Rebekan kengät on Saimi-vauvalta lainassa vain :)




Tunnisteet: ,

45 kommenttia:

24. marraskuuta 2010 klo 12.09 , Blogger Rytsis kirjoitti...

Kaveri sai lapsensa oppimaan parempaan uneen kun käytti jotain leijonankäpälä-tekniikkaa vai mikä se oli... Eli käsi lapsen päälle aika vakaasti, ei katsekontaktia, hyssyttelyä tms. jotain tämmöstä se oli. Googlaa ja koita!

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.11 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi tiedän tuon tunteen! Vuosi sitten olin ite ihan samassa jamassa... Heräilyjä oli paljon, välillä ne loppui, mutta välillä sitten taas sai olla jatkuvasti laittamassa tuttia suuhun. No, poika on nyt 1,7 vuotta ja joskus öisin pari kertaa heittää tutin lattialle. Eli on rauhottunut.. Seuraava ruljanssi onkin sitten tutista vieroittaminen:D HUH HUH sanon jo valmiiks! En tiedä lohduttiko tämä nyt ollenkaan! Mutta tuo ikä, missä Rebekka on nyt on ehdottomasti se pahin vaihe yöunien kannalta (ellei ole ollut koliikkivauvaa) Mutta meillä ainakin 6-12 kk oli se pahin.. Poika onneksi nukahtaa ihan itekseen sänkyyn suhtkot nopeeta. Yleensä joka kerta saa kerran olla laittamassa tyynyt, peitot ja tutin takaisin sänkyyn:D

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.14 , Blogger Soccermom kirjoitti...

Mmm-mm...ymmärrän täysin. Luin jostain joskus (en muista, olen äiti), että vauva aivojen kehitys alkaa olla siinä vaiheessa, että unisyklit alkaa pidentyä ja sykleistä toiseen siirtyminen onnistuu paremmin/heräilemättä. Huomasin meidän nuorimmaisessa tuon jossain vaiheessa, kun se 1 vuotta tuli täyteen (jokunen kuukausi sen jälkeen). Hänellä unisyklit oli aina olleet sen 30min, etenkin päiväunet ja yöunessa se kevyempi vaihe. Että periaatteessa voisit alkaa odotella jotain parannusta sen 1v. syntymäpäivän jälkeen :) Ensimmäisen vuoden aikana vauvan kehitys on niin nopeaa ja radkaalia, että aivot ei kai kertakaikkiaan nuku edes yöllä. Ja se on raskasta, voit uskoa, että tiedän tunteen. Kun ei nuku päivällä, eikä yöllä kuin pienissä pätkissä.

Mutta kuten on tullut todettua, kaikki vauvat on erilaisia ja se mikä toimii yhdellä, ei taas toimi ollenkaan toisella. Ja mikä parasta, aika kultaa muistot...ja univajeesta johtuen ei edes muista moisia aikoja XD

Mutta kannatan myös sitä lempeää unikoulua. Mitä sitä turhaan toista hysteriaan ja pelkotilaan asti viemään, raskasta se heräily on pienellekin. Kovasti voimia ja tsemppimieltä, parempia aikoja on varmasti tulossa. Vaikka kyllä sitä näihinkin parempiin unihetkiinkin mahtuu niitä kuuluisia vaiheita...mut se helpottaa kun tietää, että tää on nyt taas joku vaihe, menee aikanaan ohi :)

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.14 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Höh,kuulostaa melkosen rankalta :(

Meillä oli aikamoiset hulabaloot 8kk tietämillä..kaikki oli siis vaan ihan päin honkia rytmien jne kanssa.

Tehtiin sitte silleen,et viikoks rauhotettiin kaikki menot ja meiningit. Toistettiin ihan kaikki syömiset ja päikkärit yms suht samaan aikaan aina,kotona. Normaalisti oltiin kovia menijöitä :)

Varmaan poikkeustapaus,mut jotenki ne rytmit yhtäkkii vaan sit löyty ja mimmihän alko ottaa päikkärit niin kiltisti joka päivä suht samoihin aikoihin ja illat..ne vasta oliki luksusta. Tyttö alko menee 8 paikkeilla nukkumaan,kun ennen sai valvoa myöhäääään. Meillä siis autto varmaankin sen tilanteen rauhottaminen ja selkeiden rytmien luominen :) ..ei tosin toimi tiettykään kaikilla.

Nykyään mennään ihan samalla tavalla,kun ennen "koulutusta",mut ku sillon saatiin ne säännölliset päikkäri jne. ajat,niin niit on ollu sitte helppo noudattaa menoissakin.

Tsemppiä kovasti :))

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.22 , Blogger Maj kirjoitti...

Rytsis: Jaaha, pitääpä tsekata :)

Anonyymi: Niin, niin äläpä muuta sano, Rebekka syö tuttia ehkä 18-vuotiaaksi :D

Soccermom: Nämä teidän kommentit antaa paljoon tsemppiä... Joo, aika varmasti kultaa muistot ja siksipä useilla ihmisillä on enemmän kuin yksi lapsi ;)) EI vaan <3

Anonyymi: Mä oon kans jossain vaiheessa olin enemmän kotosalla, mutta ei sen suurempaa vaikutusta... Meillä on tosi selkeet rytmit, nukahtaminen on Rebekalle helppoa, mutta sitten vartin päästä se alkaa heräilemään. Kiitos kovasti tsempeistä:)

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.24 , Blogger Hanna kirjoitti...

Voi tutulta kuullostaa. Meillä ei vielä seistä ( ja toivottavasti sen tajuamiseen menisi vielä jonkun aikaa), mutta kontataan sitten ympäri pinnistä ja saa käydä laittamassa takasin maate useita useita kertoja ennen ku nukahtaa syvään uneen.

Tiedän myös ton turhautumisen kun ei voi mitään tehdä loppuun. Tänään on meillä ollu taas semmonen päivä että huuto on alkanu heti kun on menny esim vessaan tai vaan käymään toisessa huoneessa, huoh. Kaipa tää tästä ajan kanssa. Tsemppiä teille! Kohtalotovereita todellakin löytyy :)

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.29 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niin tuttua..voi että. se kuuluu siihen ikään sanoivat neuvolassa ku asiasta kerroin. ei paljon auttanut ku en ollu nukkunut moniin viikkoihin ja vauveli vaan huusi. no nyt vauvani on täyttänyt maagisen vuoden. ja ihme ja kumma on yöt menee paremmin. tuttikin jäi epähuomiossa pois(kiitos tukkoisen nenän)yöllä herätäännykyään kerran tai kaksi. ajattelen vaan kauhulla koska tää "hyvä" jakso loppuu...
mut yö kerrallaan. niin joskus kyl äitinä olo on vaan nii-in...
rauhallisia öitä toivoen,
tuula

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.40 , Blogger J&M kirjoitti...

Ootko kokeillu antaa suppoa? Meillä tossa iässä alettiin itkeä hampaita öisin kun särkevät ikenet haittasivat unta ja nukahtamista.
Suosittelen kokeilemaan, jos auttaa tiedät että itkee kivun vuoksi jolloin voit alkaa selvittämään syytä (hampaat, korvatulehdus ym.) ja jos ei ole mitään vaikutusta, saat ainakin mielenrauhan sen osalta ettei Repsua ainakaan satu.
Toi on kamalaa, itse hoidan lasta yksin kun mies rakentaa yötä myöten taloamme, usein saan ruokaa ja pääsen suihkuun vasta kun vuorokausi vaihtuu :(
Rankkaa, mutta koita kestää- et ole ainoa joka valvoo ja tuskailee itkevän lapsen kanssa, jos yhtään lohduttaa :)

 
24. marraskuuta 2010 klo 12.54 , Blogger Elfrien kirjoitti...

Meidän poju on vasta 3 kk, mutta välillä oon kyllä niin helisemässä sen unirytmin kanssa. Aamuisin herätään viideltä, jonka jälkeen pitää valvoa pari tuntia ja sitten kun iskä nousee ylös, niin voidaan me mennä ekoille päikkäreille. Ja tänään päivällä on nukuttu vain 20-30 min. pätkiä. Illalla nukutaan sitten ne pitkät unet jostain viidestä kymmeneen. Eipä paljon iskä näe poikaa hereillä. :/ Ja yleensä sitten iltapesujen ja syöttöjen jälkeen nukahdetaan noin yhdentoista aikaan. (Nyt vielä itkeskelee tuolla iskän kanssa.) Ja onneksi on vain yksi yösyöttö ennen tuota kello viittä. Mutta oma aika,ei se varmaan tästä ainakaan lisäänny! :)
Tsemppiä!

 
24. marraskuuta 2010 klo 13.31 , Blogger Ansu kirjoitti...

Just luin toisesta blogista miten heillä toimi tälläinen:
Lapsi nukkuun omaan sänkyyn ja itse omaan sänkyyn ja on vaan siinä ja näyttelee tyynesti nukkuvaa (hengittelee kuuluvasti) niin että lapsi tajuaa että oot läsnä mutta et ota syliin :) Alle viikossa loppui itkut ja enään ei äidin käsittääkseni tarvi kauaa maata sängyllään kun toinen on jo unessa ja ei sit enään heräilekkään kun tajus ettei pääse sängystään :)

 
24. marraskuuta 2010 klo 13.42 , Blogger Maj kirjoitti...

Hanna: Onneksi en ole yksin <3 Kyllä sen tiesinkin, mutta on vaan jotenkin helpottavaa kuulla, että muilla on ihan samanlaista meininkiä :))

Tuula: Ja mun mielestä on myös ihan ok myöntää, että äitinä olo on uuvuttavaa välillä <3 Kiitos ihanasta kommentista:)

J&M: Ei olla annettu suppoa, R on ollut tuommonen oikeastaan ihan aina... Lohdutti kovasti, kiitos ihana! Ps. Toisinaan sen heräilyn kestää paremmin ja varsinkin kaksin... joskus taas, no jooh..

Elfrien: Huh-huh. Välillä sitä "omaa aikaa" on vaan otettava itselleen ne kaikki sujuu paremmin!

Ansu: Voi kuule, Rebekka huutais tuossa vaiheessa niin kovaa, että naapuri tulis seinästä läpi :D Lapsilla on vaan niin erilaiset temperamentit... kuten aikuisillakin :) Kiitos vinkistä kuitenkin!

 
24. marraskuuta 2010 klo 14.38 , Anonymous Nineteen kirjoitti...

vaikutat tosi herttaiselta! toivotan sulle paljon jaksamisia, onneksi tuokin vaihe menee ajan kanssa ohi. seuraavan kerran joudut valvoa öitä huolestuneena kun neiti 16v ei noudata kotiintuloaikoja, vaan rellestää diskossa :D

 
24. marraskuuta 2010 klo 16.46 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tää nyt ei kyllä sun oloa helpota mutta tota postausta lukiessa kyllä tunnen itseni tosi onnekkaaksi, Olivia on nyt 4kk ja on nukkunut koko yön yli n.10 viikkosesta lähtien. Tyttö voi nukkua puoli kymmeneen aamulla jos viimeinen syöttö on noin kymmenen-11 maissa illalla. Koska Olivia on mun ensimmäinen lapseni, kuvittelin jotenkin että kaikkien vauvat on samanlaisia mutta ei ne vaan ole! Asun muuten englannissa ja tullaan ens kuussa Suomeen typyn kanssa. Mun sisko asuu Tampereella joten lennetään suoraan sinne. Oisko tosi outoa jos kysyisin että oisko mahollista nähdä vaikka kahvien merkeissä ja tietty Olivia ja Rebekka messissä? :)
-jasmin

 
24. marraskuuta 2010 klo 22.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

todella hyväksi keinoksi on todettu juurikin tämä "leijonan käpälä" metodi :) elikäs käsi vaan hellästi mutta lujasti pitämään lapsen "liikkeen" kurissa ettei pääse ns. rimpuilemaan. ei hyssyttelyä eikä katsekontaktia. voi tuntua aluksi kamalalta vain pitää lasta paikollaan "pakolla" mutta se tuo lapselle turvallisuuden tunteen ja rauhoittaa loppupeileissä uneen. tällöin sinun ei tarvitse 5min välein rampata paijaamassa heräilevää lasta! ensin voit toki yrittää paijaamista mutta jos huuto jatkuu 10-15min niin suosittelen kokeilemaan! meillä toimi todella hyvin.

 
24. marraskuuta 2010 klo 22.32 , Blogger Miizu kirjoitti...

Kuulostaa kovin tutulta, sympatiseeraan! Meillä on siis nyt 11 kk ikäinen poika ja yölevottomuudet alko about 7 kk'n iässä. Poika alko liikkumaan hirmu varhain ja konttaus-, istumis- ja seisomaannousuharjoitukset tulivat sitten tietenkin uniin. Oikeastaan kesän jälkeen emme ole nukkuneet kun ehkäpä alle 10 levollista yötä ja viimeistään 7.30 ollaan ylhäällä :P

Nytten meininki on muuttunut sellaiseksi, että ipana kyllä nukahtaa melko helposti, mutta yöllä iskee niin kova eroahdistus (kai? en mie muutakaan keksi), että tassuttelun (oon siis yrittäny sitä tassuttelumenetelmää tässä vähän soveltaen kokeilla) jälkeen kun nostan käden pois pojasta ja en koske häneen enää, alkaa hirvee huuto ja itku :| Mekin siis lopulta päädymme siihen, että poika nukkuu loppuyön meidän välissä.

Eli mekin eletään tässä päivä ja yö kerrallaan; jospa ensi yö menisi vähän paremmin ja voi kun heräis ees seiskalta! Onneks ollaan lauantaina menossa kavereiden luokse ja poika menee isovanhemmille hoitoon, tulee kyllä vapaailta tarpeeseen!

Ihana on blogisi, olen jonkin aikaa lukenut tätä ja tykkään hirveän paljon <3 Aito ja lämminhenkinen blogi ja bloginpitäjä <3 Tsemppiä vauva-arkeen!

 
24. marraskuuta 2010 klo 22.57 , Blogger Jensba kirjoitti...

Voi kÄÄK! Mä pystyn ainakin niin samaistua tähän tekstiin! Niin monet kerrat oon ittekkin itkeny pinniksen vierellä kun ei vaan jaksaisi enää.

Mä oon nyt jotenki koittanu tajuta sen että unikoulujen ja kaikkien jälkeenkään meillä vaan ei nukuta täysiä öitä, eli poika vaan on huono nukkuja. Saa vaan toivoa että joskus helpottais.. vieläkin herätään n. 3-4 kertaa yössä. Mutta meilläkin oli toi vaihe kun poika oli alkuyöstä JATKUVASTI hereillä.

Se on kyllä raskasta ku välillä tuntuu että kaikkensa saa yrittää ja silti mitään ei tapahdu, mistään ei saa kiitosta ja kaikki menee päin persettä silti :D

Onneks välillä on kivaakin sentäs :D Mä just kans avauduin blogiin siitä kuinka meillä on nykyään päivät aikalailla yhtä helvettiä.. Yöt onneksi sujuu toistaiseksi edes vähän paremmin.

Tsemppiä! Onneks vauvat kasvaa äkkiä ja aika menee!

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.02 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Et varmaan halua edes kuulla, mutta meillä on tuollaista vielä ny t1v9kk iässä. Viime yönä näin unta, että jossain terapiassa itkin, kun olin niiiiiin loppu! ;( Alkaa mennä jo toivo, että tämä tästä ikinä rauhoittuisi. Onneksi luonteeni on positiivinen ja jaksan olla suurimman osan ajasta hyväntuulinen, mutta kyllä välillä iskee epätoivo. Olen alkanut pelkäämään jo fyysisen terveyteni puolesta, ei voi olla terveellistä valvoa vuosikausia. Mutta minkäs teet. Meilläkin muuten maitoallergia, mutta ollaan tiukalla maidottomalla ruokavaliolla, joten ei kai sen pitäisi vaikuttaa...

Tsemppiä! :)

-Saaga

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.19 , Blogger Tanja kirjoitti...

Et todellakaan ole ainoa,meillä on molemmat lapset heräilijöitä.
Tyttö onneksi jo 4vuotias niin nukkuu tietysti jo yöt mutta poitsu 1v heräilee 5-25 kertaa yössä,ehkä enemmänki.
Ite lohduttaudun sillä että kyllä ne joskus loppuu ja toisen kohdalla tää ei ees oo niin rankkaa ku varautu pahimpaan! Tsemppiä teille öihin!!

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.38 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä NIIIIIIN tiedän! Aame.Piste.

Muuta en pysty sanomaan:)

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.45 , Anonymous Lea kirjoitti...

Voi ei, tsemppiä sinne! Kyllä se siitä rauhoittuu. Meidän kaikki kolme lasta olleet koliikkivauvoja ja auta armias, minustakin tuntui välillä (lue: oikeastaan koko ajan), että en kestä. Olen myös hirveän herkkä vauvan/lapsen itkulle, enkä pystynyt jättämään yhtäkään itkua yhdenkään lapsen kohdalla "huomiotta". Koliikki-iän jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittui, ja vaikka Rebekalla ei koliikkia olekaan, teidänkin tilanne rauhoittuu jossain välissä :) Ja nyt kun kaikki omat lapset ovat jo nuoria teinejä, sitä huomaa haikailevansa niitä vauva-aikoja.. eikä mieleen ole tullut kertaakaan ne unettomat yöt ja hiusten päästä repimiset, vaan kaikki aivan muu ja ihana :) Suomalaisella sisulla vaan vedätte, niin kyllä se siitä :)

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.51 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi noita teidän öitä...

Kannattaa varmaankin tutustua tuon ensimmäisen kommentoijan leijonankäpälä-tekniikkaan.

Jo ihan kokemuksesta tiedän, että jo vastasyntyneen vauvan kanssa kannattaa öisin välttää ns. seurustelua. Eli ainoastaan syötöt, ehkä se vaippa ja takaisin nukkumaan. Ei katsekontaktia, ei jutustelua vaan ainoastaan rutiininomaisia, rauhallisia toimenpiteita. Valot minimissä ja muutenkin erilainen tunnelma kuin päivisin.

Näin lapsi oppii yön ja päivän eron.

Voin kuvitella, että keskellä yötä kovaan ääneen huutavaa lasta rauhoitellessaan tällaiset neuvot tuntuvat naurettavilta. Mutta kannattaa kokeilla, pikkuhiljaa, vähän kerrallaan.

Olet tietty saanut myös unikoulutietoa neuvolassa? Käytetäänkö sitä sellaista metodia vielä, jossa pikkuhiljaa pidennetään aikaa, ennenkuin itkevän lapsen lapsen luo mennään. Tiedän, että lapsen itku tuntuu raastavalta ja tunne, että lasta ei saa jättää itkemään, on vahva. Mutta jos sitäkin kuitenkin kokeilisi?

Olisi myös lapsen etu, että hän pystyisi nukkumaan kunnon unia.

Ei siis muuta kuin tsemppiä :))

Ne nukkuvat viimeistään teini-ikäisenä... paljon!

-Maisa-

 
24. marraskuuta 2010 klo 23.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Parahin Maj,

Tiedän todella mistä puhut. :(
Sellaisten lasten vanhemmat, joilla lapsi nukkuu "laitokselta lähtien täysiä öitä" eivät millään voi tietää, kuinka raskasta se on, kun lapsi heräilee ja nukkuu huonosti.

Meillä lapsi on nyt 2,5v, mutta on ollut todella huono nukkuja aina. Heräily alkoi 3kk:n ikäisenä ja meinasin oikeasti menettää järkeni niiden heräilyjen takia.

Tilannetta pahensi vielä se, kun lopulta työnsin aina vaan tissin suuhun kun lapsi heräsi. Väsyneenä, lue: siis todella uupuneena haluaa vaan levätä edes hetkisen ja ohjeista viis. Pahimmillaan lapsi oli tissillä 15min välein. Huoh, vieläkin alkaa oikeasti oksettaa, kun muistaa tuon pahan olon, joka valvomisesta seurasi. :(

Lapsi siirtyi kaksi vuotiaana "isojen sänkyyn" ja alkoi nukkua ihan hyvin. Oli ihan epätodellista se, kun sai nukkua hyvin. Olin aivan eri ihminenkin hyvien unien jälkeen. Nyt 2,5v pahat unet ja muu kehitys herättää lapsen yöllä ja lapsi tulee ihan joka yö viereen. Itse nukun silloin todella huonosti.

Mutta sympatiani siis sinulle ja usko vaan, että vielä se helpottaa! <3

 
25. marraskuuta 2010 klo 0.35 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Meidän neiti nukku ensimmäisen vuoden ihan päin hel*****iä ja 3 vuotiaaksi asti heräili joka yö, vähintään kerran, yleensä 3-4 kertaa... ei mitään allegioita tai muuta muita syitä, hemmetin huono nukkuja vaan!
Nyt hää täyttää kohta 4, aivan ihan pikku-täti <3 ihana todeta että SE OIKEESTI HELPOTTI :)) yöt nukutaan vihdoin hyvin :)
Nyt ongelmana vaan on jatkuvat flunssakierteet kun aloitti päiväkodissa.. mut minkäs niillekään mahtaa..
Äitiys on ihanaa ja välillä ihanan kamalaa ;)
T:Stiina

 
25. marraskuuta 2010 klo 0.55 , Anonymous -S- kirjoitti...

Voi kuulostaa tosi raskaalta, mutta kuitenkin on hienoa, et jaksat touhuta kaikkea muuta lisäksi :) Meidän tyttö on 2kk, nukkuu yöt välillä hyvin ja välillä huonosti. Mun mies tekee vuorotyötä ja on välilllä pois viikonloppuja urheilun takia. Musta jotenkin tuntuu, et lapsi vaistoaa, ettei se ole kotona, koska neiti on silloin aina paljon levottomampi ja nukkuu yöt tosi katkonaisesti ja useita heräämiskertoja tulee! Mut sitten kun mies on kotona, saattaa välillä herätä vaan kerran yössä. Siksi ajattelinkin, et ootko sä huomannut teillä tälläistä? :)

Ja musta on aivan mahtavaa, että sä kirjoitat noin rohkeasti ja sanot ääneen sen, mitä varmasti jokainen äiti ajattelee välillä! On itsestäänselvää, että kaikille se oma lapsi on rakkain maailmassa, mutta myös jokainen tarvitsee lepoa ja sitä omaa aikaa, hulluksihan siinä muuten tulee! :D

Mutta kaikkea ihanaa teidän perheelle ja kiitos aivan mahtavasti blogista :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 1.43 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen lueskellut blogiasi jo pidemmän aikaa ja ajattelin nyt kommentoida eka kerran. Talossa kaksi nuorta naista ja todellakin ovat temperamentiltaan erilaisia ja myös erilaisia nukkujia. Isomman kanssa ei pahemmin mitään ongelmaa, mutta neiti 2,5 vee: huusi koliikkia 3 kk, nukkui kuukauden, jonka jälkeen heräili öisin 30 min välein ja rauhoittui, kun sai rinnan suuhunsa (en nukkunut käytännössä ensimmäiseen 7kuukauteen). Sitten 7 kk ikäisenä vieroitettiin yösyötöistä, mutta heräili edelleenkin tuonne 1,5 vuoteen 4-5 kertaa yössä, jonka jälkeen nukkui puolisen vuotta hyvin (useita öitä vkossa ilman heräämisiä). 2-veen kohdalla alkoi uudelleen yöhuudot ja aika nopsasti huomattiin, että laktoositon ruokavalio auttoi. Nyt meillä nukutaan suht hyvin...taas useita öitä vkossa kokonaan ja joskus heräillään kerran kaksi.

Tuossa pahimmassa heräilyvaiheessa tuntui, että en kestä enää päivääkään ja aina sitä jotenkin tsemppasi itsensä uuteen päivään. Tukka likaisena, yöpaidassa jne. aina välillä ja pinna kireällä, jota yritti olla näyttämättä lapsille. Se on jännä, miten se maailma tuntuu niin erilaiselta huonosti nukutun yön jälkeen, kun pienikin asia voi kaataa kupin nurin...

Mutta aika aikaansa kutakin, jossain vaiheessa se helpottaa ja tätä aikaa voi vain muistella (yritän muistaa sanoa itselleni, että tämä on vain hyvin lyhyt aika elämässä, kun lapset ovat pieniä).

Eli kauheasti tsemppiä ja jaksamista!

t.Lönne

 
25. marraskuuta 2010 klo 3.19 , Blogger Sonja kirjoitti...

Hyvä postaus! Eikai kukaan äitiyttä helpoksi väittänytkään. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä on todella harmi ettei äitiyttä arvosteta työelämässä (kuten esimerkiksi armeijaa miesten tapauksessa...). Tässähän sitä kouliintuu varsinaikseksi supernaiseksi, joka selviää melkeinpä mistä vain! ;)

Meillä on vähän yli 4kk ikäinen poika, joka on alusta asti nukkunut huonosti. Öisin heräilee paljon ja ihan pirteänä. Ei millään takaisin nukkumaan, syötön jälkeen höpöttelisi vain ja joutuu oikein nukuttamalla nukuttamaan uudelleen. Viime aikoina ilta rytmikin on mennyt sellaiseksi, että varsinaisille sikeille yöunille nukahtaa vasta puolilta öin, kuten teilläkin. Välillä pelottaa, että mitä tästä vielä tulee. Eilinen meni ihan penkin alle päikkäreiden suhteen, olin ihan loppu illalla kun mies tuli iltavuorosta. Poitsu oli nukkunut, pari puolen tunnin pätkää ja yhden vartin torkun. Huh...neuvoja ei siis ole, mutta vertaistukea puhaltaa täältä suunnalta. <3

 
25. marraskuuta 2010 klo 3.20 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka taas, joo, siis niin tuttua, niin kamalaa...Jos oikeesti alkaa silleen OIKEESTI pinna palamaan, niin kysy neuvolasta, että olisko sulla mahdollisuus saada apua kaupungin perhetyöntekijöiltä, meitä ovat käyneet paljon auttamassa aina kun olen kaksosten kanssa yksin. Lähtevät lasten kanssa ulos tms. että saan edes joku aamu lukea lehden ja syödä aamupalan... :)

Se on ihan ilmasta verrattuna esim. mannerheimin lastensuojeluliiton tyyppeihin ja paljon jotenkin luetettavampaa. (oma mielipiteeni)

Joo, meillä kanssa ekat puoli-8kk oli täyttä helvettiä, sitten tapahtui jotain ja poikakin alkoi nukkua, tyttö on oikean maidon ja kiinteiden alettua nukkunut yönsä aikas hyvin...poika herää kyllä edelleenkin 1-3 kertaa yössä, tuttia laitan ja sillee...tänään aamusta kiekas joskus puoli seiska ihan väsyneenä, annoin maidon ja nukkui vielä tunteroisen. Anna maitoa vaan, jos ei tunnin välein pyydä, se loppuu kyllä sitten joskus. Jos siihen rauhottuu ja nukkuu sitten, mun mielestä helpompaa niin.

Onko mielessä käynyt, että voisiko olla muita allergioita, esim. vehnä tai kananmuna.

Meillä kumpikaan ei saa juurikaan vehnää, kananmunaa ei ollenkaan.

Joo, on tää vähän tätä, itse teen ruuat lapsille, päikkyjä ovat huonoja nukkumaan, joten no life mama!!! :D Eilenkin toppahousuissa ja ilman meikkiä vaan äkkiä hakemaan kaupungilta tytölle kenkiä..ja kuinka mä olin vannonut vielä loppuraskaudessakin, että mähän en mökkeydy jne. lasten kanssa me liikutaan yms. ni varmaan, karu totuus iski ekojen kuukausien jälkeen päin pläsiä.

Te olette Rebekan kanssa ihanan aktiivisia!!! :) Olen kateellinen.. :)

Ei muuta ku tsemiä, osta muuten uusin Vauva-lehti, juttua unikoulusta esim.

T:Heidi, se kaksosten äiti

 
25. marraskuuta 2010 klo 3.48 , Blogger Sade kirjoitti...

Moi, tiedän mistä puhut. Jaksamista!

Tässä hyvä kirja, josta voisi olla apua:
Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522020508

 
25. marraskuuta 2010 klo 3.59 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä lisään sen verran, että ei sun nyt mikään lastensuojelu-tapaus pidä olla, että saisit perhetyötä, mekin saatiin vaan ihan sillä pelkästään, että on kaksoset, sitä pitää vaan osata pyytää ja vaatia neuvolassa. On kyllä ollut iso apu mulle/meille.

Ja kannattaakin toisaalta tämmöstä palvelua mitä kaupunki tarjoaa, niin käyttää, Tampere taitaa olla aikalailla ainoita kaupunkeja, missä tämä palvelu kohdistuu myös lapsiperheisiin, vanhuksiin yleensä vaan. Ovat siis niitä vanhanliiton kodinhoitajia. :) :)

8-12 (puolipäivää) on 10 euroa ja kokopäivä, 8-16 on 20 euroa.

Suosittelen!!!

Meinaan välttämättä mitään kikkakolmosia ei ole, lapsi nukkuu sitten joskus, viimeistään murkkuiässä... :/ :D

Heidi

 
25. marraskuuta 2010 klo 4.13 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Maj, meillä juurikin sama homma :D ja ei aina edes auta, että mies on kotona sillä aina kun tyttö huutaa sängyssään juuri sylkemäänsä tuttia takaisin suuhun niin miehellä sattuu juuri olemaan kesken hyvö tv ohjelma tai you tubesta jonkin hyvän videon katsominen. Eli minä siinä sitten ravaan tuttia laittamaan suuhun 10. kertaa puolen tunnin sisällä vaikka pyykitkin pitäisi ripustaa, syödäkin pitäisi, imurointi yms. suihku jää aina lähes poikkeuksetta aamulle koska olen usein niin väsynyt jo iltaisin:D en suinkaan ole siihen väsynyt, että kotitöitä ja lapsen hoitamista riittää vaan olen väsynyt siihen mihin sinäkin; mitään asiaa ei ehdi hoitaa kunnolla ja rauhassa loppuun. ja vaikka aina ei edes ole kiire niin se kiire on kuitenkin iskostunut oman pään sisälle ja ruoka tungetaan kerralla suuhun koko annos ja suihkussa ei nautita enää vaan siellä tehdään pikainen pyörähdys niiin että usein hoitoaineetkin jää puolihuuhtelulle. Ah tätä maailman parasta aikaa kun lapset ovat pieniä <3 miksi sanoinkaan joskus miehelleni että: " oikeastaan pidän enemmän kiireisestä elämästä" :D ihanaa joulunodotusta sinulle!

t.onnellinen äiti :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 4.42 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei Maj!
Olen jo kauan seurannut blogiasi, mutten ole kirjoitellut sinulle...

Meillä on 10kk vanha poika ja tekstisi oli kuin suoraan omaani!! :D
Juurikin niin, MITÄÄN ei saa tehtyä!! Meillä myös heräillään todella tiuhaan ja vaikka rakastan äitinä oloa, on se vaan niin raskasta välillä. Varsinkin silloin kun menee päiviä/viikkoja kun et saa "omaa aikaa" edes vessassa käyntiin. Ja se syyllisyys siitä, että vaadit/haluat omaa aikaa...huoh. Mutta, uskon vakaasti, että teilläkin elämä helpottuu kun rebekka kasvaa! Paljon voimahaleja päivääsi! :)

-A-

 
25. marraskuuta 2010 klo 4.54 , Blogger LauraIrina kirjoitti...

Tää voi olla teidän tilanteeseen kaukaa haettua, mutta meillä helpotti kahden tunnin välein heräily nyt vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Kaikki oli kokeiltu, tassuttelut ja hyssyttelyt ja yösyöttöjen poisjättäminen ja tiukempi rytmi ja makuuhuoneen viilennys ja allergiat testattu yms yms. Sit saatiin kokeeksi kahden kuukauden kuuri krooniseen vatsatulehdukseen, joka oireili refluksina jota lääkärit oli pitkään väittänyt vaan 'ihan normaaliksi nieleskelyksi'. No eihän se sitä ollut, vaan vatsahapot oli nousseet aina sen verran ruokatorveen ja suuhun että se sattui ja heräytti vauvan (ja luonnollisesti mutkin).
Voi kuulemma olla, että vauvaiässä ollut lyhytkin ohimenevä vaikkapa maitoallergia on voinut laukaista meillä sen refluksin, tai että se on tullut ihan itsestään, tulehdustila oli joka tapauksessa ikäänkuin jäänyt päälle.
Kolmas yö lääkkeen kanssa oli menossa, niin ekaa kertaa meillä nukuttiin kahdella heräämisellä koko yö!!!!
Taivaallista...

Jos tuntuis yhtään sopivalta, niin kysykää ihmeessä voisko saada kokeiltavaksi, meillä lääke nimeltä Nexium, rauhoittaa mahahappoja ja estää niiden nousemisen, nyt toka kuukausi aloitettu, sen jälkeen hyvässä lykyssä on koko vaiva parantunut.
Paranee kuulemma usein itsestäänkin kaksivuotiaaksi mennessä, mutta turhahan se lapsia on kiusata jos on jotain mitä antaa.

Toivotaan, että oli teillä sitten kyse ikävaiheesta tai mistä tahansa, apu löytyisi tai jaksaisitte jotenkin muuten kahlata tän ajan läpi! Ja tottahan se on, että jotkut lapset ei vaan kertakaikkiaan tyynny tassutteluun, ei vaikka sitä jatkaisi kuinka...

Virtuaalivoimia!!

 
25. marraskuuta 2010 klo 5.41 , Anonymous riikka kirjoitti...

Tää nyt ei voisi enempää olla ohi aiheen, muttaaaaaaa ..... :D:D

Sullahan on media-assistentin koulutus, mutta et työskentele tuon alan parissa, right? Niin mietin vaaaan, että minkä takia päätitkin sitten vaihtaa alaa, huomasitko sen kolmen vuoden aikana ettei kiinnostakaan? Sori utelu, mutta oon ite tässä tilanteessa että media-assarikoulutus ei välttämättä ookaan se suurin haave, ja kun puhutaan että kun tästä valmistuu niin valmistuu työttömäksi jnejnejne niin on alkanut miettimään koulutuksen lopettamista ja miettimään muita vaihtoehtoja .. Mikä mun pointti oli? :D:D:DDD että mikä sut sit sai muuttamaan mieltä ja miksi sitten kävit kuitenkin koulutuksen loppuun, etkä vaihtanut kesken kaiken jos tulikin jotain muita kiinnostuksen kohteita?

Oon kaikille tästä puhunu mutta ei ne osaa sanoa juuta eikä jaata, joten pliis, vakuuta mut siitä ettei olis maailanloppu vaikkei tuo enää kiinnostakaan eikä vielä tiedä mitä sitä sitten haluaisi tehdä :D:D!

 
25. marraskuuta 2010 klo 5.49 , Anonymous Katsi kirjoitti...

Juuri tällaisista, arkisista jutuista, on mukava lukea. Et kaunistele asioita liiaksi, eikä pidäkään vaan pahan olon ja pienen raivonpuuskankin on hyvä tulla toisinaan puretuksi, vaikkapa sitten tänne kirjoittamalla. Kovasti tsemppiä, aivan varmasti Rebekka siitä rauhoittuu ja nukkuu pian päivänsä ja yönsä sikeästi!

Psst. Oletkohan saanut sähköpostini liittyen Max Factorin arvontaan? Pohdiskelin, kun en saanut viestiin vastausta (tiedä, oliko tarkoituskaan saada). :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 6.16 , Blogger Lensku kirjoitti...

Toi on vähän kenkku ikä, kun samaan aikaan tulee sitä liikkumaanoppimista, hampaita ja eroahdistusta, muistan itsekin hyvin et vaikka likka ei syönyt enää öisin kuin kerran aamuyöstä maitopullollisen niin sitä hulabaloota kyllä riitti... Noin vuoden ikäisenä helpotti meillä, kun kävely oli jo vanha juttu ja hampaat ei enää kiusanneet ja äitin lahkeessa roikuttiin enää päivisin :).

Teillä vielä se allergiakin siinä niin varmasti on ollut rankkaa, että HATUNNOSTO täältä!

Nukkuuko Repsu päiväunia sisällä vai ulkona? Meillä parani päikyt huomattavasti kun siirryttiin vaunu-uniin ja niitä sit jatkettiinkin ensimmäinen vuosi. ¨

Tsemppiä!!! (ja täytyy vielä sanoa et n. 1½vuotiaasta meillä on nukuttu täydellisiä unia mun mittapuulla, eli päikkärit 2,5-3h ja yöunet 12h. Tää jatkuu edelleen ja plikka on nyt 2v 8kk!

 
25. marraskuuta 2010 klo 7.21 , Blogger Jensba kirjoitti...

Mä ihan vielä kommentoisin tuohon, kun joku ehdotti tuota perhetyöntekijän hankkimista avuksi..

Mulle ehdotettiin sitä neuvolasta myös kun olin ihan rikki kun muksu oli reilu puolen vuoden, ei nukkunut, ja mulla oli menossa alkuraskaus.. En kumminkaan ottanut sitä..

ONNEKSI! Kuulin myöhemmin että se joka sellaisen ottaa niin joutuu "sossun silmän alle" Eli saa jonkinlaisen merkinnän sossun kirjoihin,,, Ja mä en todellakaan halua että mitkään sosiaalitantat alkaa juosta mun perässä.

Että näin meidän kunnassa! Ei varmaan tietenkään joka paikassa sama homma :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 7.42 , Anonymous Tiunamiuna kirjoitti...

Koita jaksaa! Muistathan, että jos itse väsyt liikaa niin pyydä apua. Ja onneksi et ole lapsen kanssa yksin. Olen paljon kuullut kehuttavan tuota leijonan käpälä tms. juttua Testaa ihmeessä!

Itse en osaa neuvoja antaa kun vauveli vielä mahassa, mutta piristän sua sillä, että kun mulla on tuo kaikki mahdollisesti meneillään niin sulla on aika varmasti jo paaaljon helpompaa =)

Auttoiko? heh =)

 
25. marraskuuta 2010 klo 8.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä! Meillä alkoi uni maittaa 9kk iässä. Lopetin silloin imetyksen ja se oli osaltaan apuna varmasti öiden parantumiseen :) Nyt pian 1v tyttö nukku yöt omassa pinniksessään ja herää 0-2kertaa yössä.

 
25. marraskuuta 2010 klo 9.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meillä nukuttiin tosi huonosti päikkäreitä ja öitä 4kk-7kk,uuvuttavaa.

Tyttö heräili öisin vähän väliä ja meikäläinen tietty pomppas pystyyn ja sit hiukka silittelemään ja antamaan maitoa.. ..

Kaikki sano puuron ratkasevan uniongelmat..pöh,ei vaikutusta :D ..kerran vaan päätin,etten hyppääkkään saman tien nostaa tuttia tmv.

En tykkää turhaan itkettää tyttöä,mutta päätin,et max pari minuuttia tyttö saa itkeä ja sitte meen kattoo. Muutama yö meniki sillee,että tyttö itki sen pari minuuttia ja nukahti. Sit vaan pikku hiljaa se meni siihen,et tyttö heräs ja parkas pari kertaa (ei edes kunnon itkua) ja nukahti itse..ilman tuttia jopa välillä.

En kutsuis meiän menetelmää lempeimmäks unikoulutukseks,mut en myöskään huudatukseks.. ..kaikkee kuitenki kannattaa koittaa :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 10.43 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hah! Leijonankäpälät sun muut tassuttelut my a##, meinasin kuristaa ihmiset jotka edes yritti neuvoa, kun poika huusi ekat 10kk yötä päivää, ainoa missä oli tyytyväinen niin tissi suussa.
...ja kuin taikaiskusta alkoi nukkumaan yönsä 10kk ikäisenä.

Ainoa neuvo on mennä yksin nukkumaan, toiseen osoitteeseen.

Huida

 
25. marraskuuta 2010 klo 10.52 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tiedän mistä puhut, voimia!
Meillä nukuttiin max kolmen tunnin pätkissä kaikki yöt siihen asti ku poika oli 1v 2kk. Sit muutettiin uuteen kotiin ja poika sai oman huoneen, johon siirtyi nukkumaan. Siitä lähtien (kuin taikaiskusta) ollaan nautittu 10-12 tunnin yöunista. Eikä herää kertaakaan.Tätä ihanuutta on nyt kestäny puol vuotta, mut muistan hyvin kun ajattelin ettei se varmaan ikinä opi nukkumaan :)

 
25. marraskuuta 2010 klo 11.00 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tyttäreni edelleen huono nukkuja 2,2v. Mutta meillä nuo tunnin välein heräämiset loppuivat kuin seinään, kun 10kk ikäisenä otin raaásti tutin pois käytöstä. Tyttö huusi kuin hyeena pari yötä mutta sitten helpotti.

Tein myös saman kuin "Ansu" tuolla edellä, eli makasin sängyn vieressä, lauloin ja rauhottelin sanallisesti, mutta en mennyt ottamaan syliin kertaakaan. Tuntui tosi rajulta ja teki mieli itkeä, mutta ajattelin että lapsellahan se on kamalaa, kun ei osaa nukkua kuin tunnin pätkiä. Tutista oli tullut paha rasite, vaikka sen oli tarkoitus olla rauhoittaja.

Älä ajattele naapureita, vaan omaa perhettäsi ja hyvinvointianne. tsemppiä taistoon, on raskasta mutta kannattaa!!

-Jenny

 
25. marraskuuta 2010 klo 11.01 , Blogger Heidi kirjoitti...

et todellakaan ole yksin, meillä menee samalla tavalla ja illat yksin kun mies ei ole kotona ovat yhtä "tuskaa". mitään ei voi tehdä kun jatkuvasti saa olla hyssyttelemässä pienokaista takas uneen (kuten nytkin)

mutta hei mulla olisi mun blogissani sulle pieni tunnustus :)

http://kesaheinanelamaa.blogspot.com/

 
26. marraskuuta 2010 klo 5.30 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei, Olen jo pitkään taustalla lueskellut blogiasi. Se on ihana ja elämänmakuinen. Oma kotiäitys on jo takana päin, mutta vielä tuoreessa muistissa. Mun oli ihan pakko kommentoida tähän, kun mun toisen lapseni kanssa on ollut ihan uskomatonta rallia tuo nukkuminen. Ja kaiken spekuloinnin, vaiheiden, kokeilujen sun muiden jälkeen mikään ei ole lopulta auttanut. Refluksitauti selitti ensimmäisen vuoden huudot, mutta lääkitykselläkään ei unia ole täysin rauhalliseksi saatu. Nykyään lapsi on lähes kaksi ja puoli vuotias. Normaali yönä herää itkemään kerran-kaksi. Mutta kun on sen kaksi vuotta kantanut lastaan yöt ja päivät kun se vaan itkee (milloin mitäkin), niin tämä tuntuu jo juhlalliselta. Herätköön vaikka läpi elämänsä kerran tai kaksi yössä. Minä jaksan lohduttaa. Mutta se meidän aiempi elämä kaikkinen itkuineen ja heräämisineen oli kyllä painajaista. Että ymmärrän kyllä kun siitä unesta tai lähinnä sen puutteesta tulee elämässä aihe numero yksi. Jotenkin ihmeen kaupalla sitä kuitenkin äitinä jaksaa ja selviää pahimman yli. Ja sitten kun on selvinnyt, niin vasta todella tajuaa, miten väsynyt on ollut. Tsemppiä sinulle ihastuttavalle nuorelle äidille! T. Yhden unelmanukkujan ja toisen heräilevän äiti

 
1. joulukuuta 2010 klo 3.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Mun täytyy taas sanoa että meillä esikoinen nukkunut alusta asti pitkät yöunet, edelleenkin nyt 3 vuotiaana, tutista vieroittaminen kävi niin helposti että leikkasin tutin pään pois ja sanoin että "voi ei, tutti on mennyt rikki" ja yhdessä sitä ihmeteltiin. Sanoin pojalle että toki saat syödä tuttia mutta itsekin totesi sen huonoksi kun ei ollut kiva imeskellä sitä :) Näin se sitten vain unohtui ja siitä puhuttiin vielä pitkään että kun se tuttikin meni rikkoontumaan :(
Poika kun oli vielä todella kova syömään tuttia! Eli toiv. teilläkin se käy yhtä helposti :)

Samoin unikoulu kesti vain yhden yön, sen jälkeen sujui kuin rasvattu! Oli tottunut nukkumaan meidän välissä ja kun totutin omaan sänkyyn, ei ollutkaan mieluinen juttu mutta sekin meni todella helposti!

Nyt meillä 2 viikkoinen tyttö ja siitäpä alkaakin sitten se kahden lapsen rumba, toivottavasti menee yhtä hyvin, nyt ainakin vielä näyttää lupaavalta kun tyttö vain syö ja nukkuu pitkiä pätkiä ja minä sentään kerkeän koneellakin istumaan :D Pointtini on siis se että tuosta se voi myös helpottua ja tutin vieroituskin voi mennä helpommin kuin kuvitteletkaan!

Tsemppiä todella paljon teille! Hyvä että Repsun itkun syy löytyi, ei tarvitse kärsiä turhaan kivuista ja toivottavasti nyt helpottaa jotta kerkeät edes suihkussa käymään <3

-Susanna

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu