Toivottua: Mauno 12.12.2008 - 8.8.2009
Tätä postausta kirjoittelen sumein silmin, koska en näe kyynelten takaa kunnolla näyttöä. Maunon käydessä torstaina hammaslääkärissä, keuhkoihin pääsi toimenpiteessä ilmeisesti joku bakteeri. Pikkuinen ei toipunut kunnolla nukutuksesta. Mauno nukkui pois tänään aamulla. Pienelle tehtiin eläinklinikalla kaikki voitava, mutta se ei vaan riittänyt.
Täällä kotona on tyhjä sänky odottamassa, ei kynsien napsutusta parketilla, ei ketään hyppelemässä iloisesti vasten jalkoja ja murisemassa vaaleansiniselle elefanttilelulle, eikä iloista hännän heilutusta, ei mitään ääniä, mikä on lähtöisin pienestä koirasta. Mau ehti lyhyen elämänsä aikana lunastamaan paikkansa monen ihmisen sydämessä, sitä jää kaipaamaan meidän lisäksi muut perheenjäsenet. Mauno eli vain 8 kuukautta, mutta sen lyhyen ajan se oli aina iloinen, valmiina lähtemään joka paikkaan ja tietysti täysivaltainen perheenjäsen. En koskaan voinut kuvitellakaan, että torstaina me nukuttiin viimeistä kertaa päiväunet yhdessä. Juuri tällä viikolla viimeksi sanoin ääneen, että Mauno on mun päivien piristys, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä.
Kaikki tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta, enkä ole nukkunut, enkä pysty syömään tai menemään töihin. Yritän vain ajatella, että pikkuisella on nyt kaikki hyvin. Sellaista tämä elämä on, aina on jonkun vuoro lähteä. Mau oli liian ihana tänne jäädäkseen. Haluaisin vain vielä kerran painaa nenäni sen pehmoiseen turkkiin ja nukahtaa suloiseen pienen koiran uniseen tuhinaan.
Ikävöiden,
Maj
Tunnisteet: Koirat
lähettänyt Maj @ 7.52
24 kommenttia
24 kommenttia:
<3 *sanaton*
tää teksti sai tälläkin kerralla kyyneleet silmiin, itsellä kaksi chihuahuaa ja toinen voi tällä hetkellä nuoresta iästään huolimatta huonosti. Sydän ei tahdo oikein pysyä pikkuisen vauhdikkaan elämän perässä! kaikkea hyvää sinne! täälläkin yritetään jaksaa jokainen rankka eläinlääkäri kerta :'( <3
Alkoi silmät jo kostua puolivälissä noita kuvia, lopusta puhumattakaan </3 Voi Mauno pieni enkelikoira :'(
Sai minut itkemään. Ihana pikkuinen<3 Surullista että näin kävi.. :(
Olit meille koira rakkahin, sitä aikaa emme voi saada takaisin. Emme pyydä sua luoksemme tulemaan, siellä missä on hyvä, ole siellä vaan. Sinä tulit suoraan sydämiimme, sinä toit lohdun murheisiimme. Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luoksemme ainiaaks ajatuksiin. Nuku rauhassa pieni enkelikoira, joka siipiään maailmaan kokeili. Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan. On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkein on. Tule uniimme, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämän illan ja aamun rukouksiin. <3
Tippa linssissä minäkin luin tämän postauksen. Suloinen pieni enkelikoira Mauno.♥
Lepää rauhassa pikkuinen Mauno </3
Mä en pystynyt enää tällä kertaa lukemaan tätä postausta. :( Itkettää niin paljon. Mulla tulee jotenkin oma edesmennyt koira mieleen - ikävä ei koskaan häviä. Surukaan ei häviä, se vain muuttaa muotoaan. On niin kamalaa, että ne rakkaat lemmikit, tai paremminkin perheenjäsenet, ovat elämässämme niin vähän aikaa.
Onneksi meidän ei silti tarvitse surea lemmikkiemme puolesta - niillä on hyvä olla. Enemmänkin suremme omasta puolestamme, kun emme enää koskaan saa pitää sitä niin rakasta, pehmoista lemmikkiä sylissä ja antaa sille rakkautta. :(
Voi ihana pieni Mau <3
Tää nyt taas vollottaa ja lukee tätä.
Upea koira!
Itku tuli tätä lukiessa. Meillä on kaksi koiraa, toinen 11kk ja toinen 7v. Vanhempi on jo vähän huonommassa kunnossa pahojen allergioidensa vuoksi ja pelkkä hänen poismenon ajatteleminen saa silmät kostumaan oikein kunnolla. En voi edes kuvitella kuinka kauhealta on tuntunut, kun noin nuori koira lähtee ihan yhtäkkiä koirien taivaaseen.
Mutta nyt teillä on Teppo, jota Mauno suojelee ja katselee tyytyväisenä pilven reunalta <3
Tiedän itsekin miltä rakkaan koiran menettäminen tuntuu. Vielä vuodenkin jälkeen on ikävä, katse eksyy niihin paikkoihin kotona missä se yleensä makasi, itkettääkin vielä välillä. Päällimmäisenä on silti hyvät, lämpimät muistot.
Nykyistä koiraanikaan en osaa rakastaa niin, se tuntuu enemmänkin "vain koiralta", edesmennyt oli paljon enemmän kuin koira minulle. Ehkä kamalaa sanoa niin.
Itku silmään täälläkin tuli lukiessa :( Meillä jäi pikku-chihu reilu vuosi sitten auton alle omalla kotitiellä :`( ja se oli ihan kauheaa. Itkua kesti monta päivää, mutta otimme pian uuden chihun ja saimme iloista ajateltavaa. Nyt meillä pikku Teddy-poika.
Tepolle terkut Teddyltä ;))
Kyllä tuli itku itselläkin tätä lukiessa, mulla kuoli kaksi kissaa noihin samoihin aikoihin perä jälkeen. Toinen oli kahdeksan vuotias, jolla kasvain vei keuhkot ja toinen vasta vuoden ikäinen, jolla sydänvika ei kestänyt muuttostressiä.
Ikävä helpottaa, mutta ei se koskaan lopu, koska perheenjäseniä ne molemmat oli <3 To postaus oli itseasiassa se jonka kautta blogiisi aikanaan eksyin.
Voi kamala kun alko taas itkettämään.. Oman pikku chihun sydän petti viime lauantaina ja ikävä on sanoinkuvailematon. Lukiessani tämän postauksen silloin vuosi sitten itkin silmät päästä, koska en voinut kuvitellakkaan miltä rakkaan hauvan menetys tuntuu, mutta nyt kun omakin rakas on poissa voi vaan toivoa että pikkusella on nyt kaikki hyvin <3 ;(
Oon lukenu tän saman postauksen monta kertaa ja aina tää saa mut itkemään. Tekee mieli halata vaa omia koiria eikä päästää irti. Ite en kyllä tiiä mitä teen sittenku omat koirat lähtee pois mun luota, on ne niin tärkeitä ja niitä rakastaa niin paljon!
<3
Kamalaa kun ihmiset menettää perheenjäseniään :( Joka päivä mietin että mitä sitten teen kun meidän koirille tapahtuu jotain. Koiramme kotikotona on jo yli 9 ja tiedän ettei se enää ole täällä kovin montaa vuotta. Omani on vasta vuoden ikäinen mutta silti sen menettämistä ajattelee kun koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Onneksi teillä on nykyään Teppo! Vaikka eihän uusi koira koskaan tule korvaamaan edellistä mutta helpottaa se silti...
Voi miten surullista :( Itku silmässä täälläkin luettiin. Itsellä kaksi koiraa enkä todellakaan tiedä miten selviäisin jos toisen (tai molemmat!) menettäisin. On ne niin rakkaita <3
Meidän 17-vuotias rakas koiravanhus lähti taivaaseen juhannuksena. Ikävä on aina vaan järjetön. Minä, joka vannoin, että tämän koiran jälkeen ei taloon enää koiraa tule, koska luopumisen tuska on aina niin hirveä, olen ruvennut miettimään, että josko sittenkin... Vaikka Vallua ei mikään voikaan korvata.
Mä en voi edes kuvitella miltä tuntuu menettää koira. En ikinä ennen koiran ottamista tiennyt kuinka joku voi ottaa näin suuren paikan sydämmestä, mutta nyt sen tiedän. <3 Meidän rakas Milou!
Tää teksti oli niin surullinen, mutta olen varma, että Mauno eli parhaat 8 kuukautta. <3
Itku tuli mullekin tätä lukiessa ;'(
<3
En edes omista koiraa mutta sai mut heti itkemään.. Oot uskomattoman hyvä kirjottamaan, kosketti <3
tämä postaus saa aina veet silmiin :'( <3
Mun oli pakko etsiä tämä postaus, koska muistin, että myös te olette kohdanneet tämän kauhean surun.
Meidän koiranpentumme nukkui tänään aamulla pois. Syvään uneen.
Meidän Milou olisi täyttänyt kahden viikon päästä 4kuukautta, mutta tänään aamulla sen sydän ei enää jaksanut. =( Mä en tiedä miten pääsen tämän asian yli. Tää on niin väärin!! Meillä oli siis chihuahuan&bolognesen sekoitus.
Luultavasti sydämmessä on ollut synnynnäinen vika. Toinen oli tosi huonnossa kunnossa. Kipeä. =( Kaikki tehtävä tehtiin, mutta se ei riittänyt.
Meidän rakas Milou elää aina mun sydämmessä. <3
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu