Teppo & talvi

Chihuahuat eivät yleensä hirveästi nautiskele ulkoilusta talvisin. Jotkut chihut eivät millään suostu menemään pihalle. Tepolle kun vilauttaa flexiä, niin se on heti valmis lähtemään lenkille, pakkasista huolimatta. Tänään oli onneksi vähän leudompi kelikin, joten Teponkin oli miellyttävämpi ulkoilla. Chihut palelevat herkästi, joten takki ja töppöset ovat siis tarpeen. Pukemisesta Tepi ei todellakaan nauti, se hidastelee ja vetkuttelee kun näkee, että takki otetaan esille :D Pakko joskus laittaa siitä videomatskuakin teidän nähtäväksi!  

Tänne!

Tepon touhuilusta ja elämästä on tullut todella paljon postauspyyntöjä, koitan toteuttaa niitä pikku hiljaa. Miika voisi koittaa saada aikaiseksi jonkun koulutus-postinkin :)   

Talvinen Pyynikki...

On se kyllä aika söpöläinen noilla punamustilla varusteilla :D

Teppo ei kyllä väsy sitten millään, se jaksaa painaa vaikka kuinka pitkän lenkin ja kotonakin se tuo vaan lelua, oon välillä tosi ihmeissäni, että miten se voikin olla niin täynnä virtaa! Pojat käyvät joskus jopa juoksemassakin yhdessä. Mun mielestä Teppo on muutenkin tosi reipas ja rohkea Chihu, ihanaa, että se tulee lastenkin kanssa ihan mielettämän hyvin toimeen :) 

Taidanpa mennäkin antamaan sille ylimääräisen herkun ja

pienet rapsutukset <3

ps. Pakko vielä kertoa Teposta yks juttu, se on meidän perheen pahin unikeko! Se nukkuis vaikka kahteentoista päivällä. Usein se menee jo Rebekan kanssa yhtä aikaa illalla nukkumaan.

En raaski pedata aina sänkyäkään, kun se on rullautunut baskerin muotoon täkin alle ja tuhisee siellä tyytyväisenä, ilmankos sitä energiaakin sitten riittääkin :D

Iivari ja Rebekka

Rebekalla ja Iivarilla on vain 2 viikkoa ikäeroa, Rebekka on siis vähän vanhempi. Kaverukset ovat ihan kuin yö ja päivä. Iivari on tosi rauhallinen, nukkuu hyvin ja hänellä ei ole vielä ollut kiirettä liikkeelle. Rebekka taas kukkuu öisin, painaa lattialla menemään tuhatta ja sataa, eikä oikeastaan ikinä ole paikallaan... 

Rebekalla on hampaita ja Iivarilla ei vielä ole.

Iivari on helppo jättää hoitoon, koska yöt sujuu hyvin ja hän on viihtynyt mainiosti aina kun äiti on vain raaskinut jättää poikaa toisten hoiviin.

Rebekka ei ole koskaan ollut yökylässä, häntä on niin hankala jättää hoitoon, koska hän herää yöllä useita kertoja ja kukaan muu kuin äiti ei kelpaa lohduttamaan... Kokeiltu on!

Välillä Rebekka oikein tärisee ja kirkuu raivona, jos joku muu yrittää lohdutella,

jätäppä tämmönen sit hyvillä mielin yökylään...

Iivarilta potta-hommat sujuu mainiosti,

 Rebekka taas malttaa istua siinä potalla ehkä just sen 2 sekuntia.

Rebekka viilettää kovaa kyytiä kontaten ja hapuilee askelia tukea vasten,

kun taas Iivari on vielä paikallaan.

Meitä on vaan niin moneksi ja lapset kehittyvät todella eri tahtia.

 On kiva katsella kun ne tarkastelevat kaikkea mahdollista ja ihmettelevät tätä eloa! 

Me ei mitenkään erityisesti vertailla lapsia, mutta aina on kiva kuulla, miten muilla menee :)

Kröhöm, varmaan äitienkin temparamenteissa on jonkun verran eroa...

Hih.

MUTTA, on niissä vauvoissa niin paljon samaakin, 

kummankin mielestä äiti ja maito ovat maailman paras juttu.

<3

Lauantai!

Oli pakko tulla kertomaan, että odotan innolla jo huomista, koska me mennään katsomaan paria asuntoa, jee! Tänään olla vaan oleskeltu, paitsi käytiin me kävelyllä Miikan veljen luona.
Illalla meille tupsahti yllätysvieras...

Päikkäreillä!

 

Yllärivieras oli veljeni Peppe,
oli kyllä todella iloinen ja ihana yllätys :)


Nyt mulla on kiire jo sohvalle,
perus lauantai eli leffa-ilta!



Tässä vielä Miikan näkemys "kivasta" päivän asu kuvasta, hohhoijaa...

:D Jep

Ei siis mitään järkevää syytä postata (no ei ole kyllä oikeastaan ikinä),

mutta ei kai aina tarvikaan olla?

-Maj

Rauhallinen perjantai & toivepostaus

Kyselin edellisessä postissa, että onko teillä toiveita postausten suhteen ja kyllähän sieltä pari toivetta tulikin. Meikki-tutorialia on kovasti pyydelty, mutta anteeksi kaverit, en millään jaksanut tänään meikata, kun ollaan vaan kotosalla, mutta lupaan kyllä tehdä meikkijuttuakin jossain vaiheessa. Paremminkin tämänpäiväiseen fiiliksiin sopi -s-:n toive sisutus/koti-postauksesta! 

Me ollaan asuttu tässä asunnossa vuokralla puolitoista vuotta. Haaveillaan omasta asunnosta ja toivottavasti ennen kesää päästäisiin muuttamaan. Tämä on noin 76 neliön kaksio. Meillä on siis valtavan kokoinen olohuone  ja iso kylppäri. Parasta tässä asunnossa on ehdottomasti korkeat huoneet ja erkkeri-ikkunat. Pahinta ehkä on, kun ikkunoista vetää ja meidän vaunut ei mahdu hissiin. Myöskään keittiö ja kylppäri ei ole meidän lemppareita, mutta eihän vuokra-asunnolta voi oikein kaikkea vaatiakaan. Parasta on myös naapurit ja sijainti ;)

Muuton yhteydessä me maalattiin itse seinät, mutta muuta ei täällä ole remppailtu. Eikä me oikeen jakseta panostaa esim. tauluihin ym. koska tämä ei ole meidän oma asunto. Sisustusratkaisumme ovat tosi edullisia, mutta ihan toimivia. Koko ajan on sellainen fiilis, että "sitten kun me muutetaan omaan asuntoon niin..." Listalla on ehdottomasti uusi sohva ja valaisimia, voitte vaan kuvitella mikä kauhe sisustushimo meillä olis :D

Okei, höpinät sikseen, kuvia kehiin...

Keittiö.

Meidän porukoiden 15 vuotta vanha pöytä, joka on saanut vaan vähän lakkaa pintaan.

Tuolit ovat Askosta.

Nuo julisteet tarvis vaihtaa tai ottaa pois...

Miikan kokkauskirjoja.

Rebekan syöttötuoli on Ikeasta.

Ystäväni ompeli tuon Marimekon vahakankaan pehmusteen päälle.

 Olohuoneesta keittiöön.

Sohvatuoli/sänky on edelleen meillä,

ei haluttu luopua siitä kovin halvalla, 

koska tilalle pitäis kuitenkin ostaa sitten jotain uutta.

 

Tässä mä kirjottelen blogia.

 Olkkari ja makkarin ovi.

Kirpparilta ostettu arkku toimii olohuoneenpöytänä,

se on muuten täynnä lautapelejä :)

Teppo skarppina!

Jossain vaiheessa ovikello soi ja meille tupsahti hoitolapsi naapurista.

Tytöt leikkivät kiltisti keskenään, mitä nyt pikkusen tulee välillä kiistaa leluista.

Tämä meidän naapurisuhde on ehkä maailman kätevin!

 Iskäliini jäi hoitaan tyttöjä, kun...

Mamma lähti Tepon kanssa ulkoilemaan pakkasta uhmaten.

Samalla reissulla käytiin hakeen perheelle ruokaakin, hyvä me!

Syötiin hyvin ja tuhdisti,

illalla saunaan,

Rebekka menee hoitoon siksi aikaa naapuriin.

Pitäisiköhän vielä hakea leffakin illaksi, vaikka näin perjantai kunniaksi?

Tänään on ollut ihana päivä,

pikkupotilas on ollut reipas ja hyväntuulinen.

Terveisin,

Maj

... ja kuinkas sitten kävikään?

Yöllä Rebekalle tulikin voimakkaita yskän puuskia, sattui ja itketti. Aamulla lääkäri totesi, että korvatulehdus. Illalla vielä luulin edellistä postausta kirjoittaessani, että tämä on sitä ihan normaalia heräilyä, mitä meillä erittäin usein on ollut, mutta eipä se ollutkaan. Nyt me oleskellaan viikonloppu sisätiloissa kotosalla vain. Voisinpa ottaa yskän itselleni, sillä se kuulostaa inhottavan kipeältä.

Haalarit seinällä...

Antibiootti ja maitojauhe. 

Mun tyhjä glögilasikin siellä kurkistelee :)

Täytyypä vielä sanoa, että mulla on huono omatunto eilisestä paasaamisesta täällä blogissa,

 voitte varmaan kuvitella.

Toinen pieni on kipeenä,

eikä ole herännyt vielä kertaakaan.

On tämä elo välillä aika ihmeellistä.

Meen täyttämään glögilasini

ja pian sänky jo kutsuukin.

Onko kellään juuri nyt mielessä erityistoivetta postausten suhteen?

Ajattelin, että kun kotosalla kerran ollaan, niin voisin ehkä saada jonkun toivepostauksen aikaiseksi.

Kun talo hiljenee...

Varoitus, tämä postaus sisältää pelkkää avautumista! Oikeesti, oon miljoona kertaa kuullut, kun ihmiset puhuu ja kertoo, että "ihana kun saa lapsoset nukkumaan niin voi tehdä sitä ja tätä", anteeks nyt mutta...
Miten niin talo hiljenee, meillä ei ainakaan talo hiljene tyyliin ikinä...

Kyllä Rebekka nukkuu paljon paremmin, kuin silloin joskus ennen maitoallergian toteamista, mutta silti. Kello nyttää nyt puolta kymmentä ja tyttö on pompannut karjuen pystyyn ehkä n. 10-15 kertaa! SANOKAA pliis joku, ettei se ole ainoa? Välillä pysyn tyynenä kun ravaan makkari-olkkari-makkari-keittiö-makkari väliä ja käyn hyssyttelemässä ja laitan tutin suuhun, mutta tänään on tehnyt mieli repiä viimeisetkin hiukset päästä. Ei hetken rauhaa, en ehdi leipää paahtimeen laittamaan, kun makkarista kuuluu se tuttu byääää! (Mikäs toi vertauskuva nyt oli :D) Se vaan on hermostuttavinta kun tosiaan mitään asiaa et pysty hoitamaan loppuun, ruoka jäähtyy lautaselle, suihkuun ei voi mennä, jos on yksin kotona jne...

Yleensä klo. 23-24 aikoihin tytön uni syvenee ja heräilyt vähenee huomattavasti, luojan kiitos. Rebekka laitetaan aina nukkumaan omaan pinnasänkyynsä. Kuitenkin jossain vaiheessa yötä kyllästyn ravaamaan pinnikseltä ja nostan Rebekan meidän sänkyyn, ihan poikkeuksetta. Tämä on kuulema erittäin yleistä, näin olen ainakin kuullut.

Meillä suositaan lempeää "unikoulua", eikä lapsen anneta yksin itkeskellä sängyssään ja yleensäkin hän tyyntyykin, kun vähän silitellään ja laitetaan tutti suuhun. On maailman ihaninta olla äiti, mutta on se perkule välillä raskastakin. Kun välillä äitikin haluaisi olla vaan pitkän päivän jälkeen ja keskittyä omiin puuhiinsa... Tiedän, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia ja tiedän, että etenkin pienet vauvat voi valvoa viikkoja kaikki yöt läpeensä, mutta tämä asia on nyt mun mielenpäällä ja tänne kirjoittaminen yleensä vaan saa mut tyyntymään ja tajuamaan, että kyse on kuitenkin pikkupikku jutusta. Miksi mä edes selittelen, munhan blogi tämä kuitenkin on!

Välillä tuumailen, että koskakohan Rebekan yöunet (ja mielellään päiväunetkin) rauhoittuu, ehkä puolen vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä, vai ei koskaan?

Tulipa avauduttua,

suoraan sydämestä joka sana :D

-Maj

ps. Kuvituksena toimi tällä kertaa meidän kengät,

 tosin Rebekan kengät on Saimi-vauvalta lainassa vain :)

Oltiin retkellä...

omassa olohuoneessa.

Ajateltiin nukkuakin tämä yö täällä...

Arjen pienet muutokset on mielestäni niin kivoja!

Kun olin pieni, aikuiset usein sanoivat, että "ei nyt mitään majoja rakennella, eikä olohuoneessa voi nukkua", mikä tietysti on ihan ymmärrettävää. Pikkuinen Maj ajatteli tuolloin, että "kun mä oon iso, niin meillä ainakin on majoja olohuoneessa :D" Tosin samainen pikku-Maj kyllä vannoi rakentavansa isona samanlaisen talon kun Muumeilla, mutta vaaleanpunaisen, sekä ostavansa ensimmäisestä palkastaan lavallisen Kindereitä. Eikä todellakaan voinut ymmärtää, miksei äiti osta lavallista Kindereitä, vaikka sillä olis riittänyt rahatkin siihen, ihan hullua vai mitä? 

 Rebekkakin sanoit tänään, että -ti.

Mihinhän se "äi-" oli jäänyt...

Perus arkea, sitähän tämä elämä on,

joten pitäisi osata nauttia joka päivästä.

Jos suomalainen jotain osaa, niin valittaa.

Talvella on liian kylmä, liian pimeää, liikaa lunta, auton ikkunat jäässä jne..

Jos ei ole kunnon talvea, niin sekin on ihan huono.

Syksyllä masentaa kun on niin synkkääkin, keväällä toivotaan, että tulisi nyt se kesä vihdoinkin

ja kesällä meinaa yksinkertaisesti tukehtua kuumuuteen.

Tai jos sataa paljon, niin sittehän se kesä on varsinkin aivan paska :D

Nyt jokainen siellä ruudun takana miettii, että miksi talvi on ihan kiva ja mitä kaikkea kivaa talvella voi tehdä. Sen jälkeen voisitte vaikka kirjoittaa kommenttiboksiin omat ideanne, niin meillähän on siellä melkoinen ideaboksi.

 Mä aloitan...

  Oon Maj ja mun mielestä talvi on kivaa, koska kesä tuntuu breikin jälkeen entistä kivemmalta. Talvessa on parasta pulkkailu ja luistelu, enkä malta odottaa, että pääsen vetämään Rebekkaa pulkassa! Suosittelen paukkupakkasilla katsomaan Muumejen talvijaksoja :)

Huomenna meille tulee kaverit syömään,

joten pulassa ollaan :D

T. Kokki kolmonen.... auts.

Max Factor-setin voittajat!

Arvontaan/kilpailuun tuli 124 kommenttia, melekosta!

Arvonnalla voitti Laura!

Tässäpä tulee hänen kommenttinsa:

" Paras postaus on mielestäni ollut se, missä rehellisesti kerroit kuulumisistasi ja väsymyksestäsi. Oot hyvä esimerkki meille muille: aina ei tarvi jaksaa ja se on ok! Ihailen suuresti vahvuuttasi :) "

-Laura

Ja tällä kertaa valitsin itse voittajaksi Katsin ja alla hänen kommenttinsa:

"Vaikka pidän kovin kaikista postauksistasi, tämä yksi jäi erityisesti mieleeni:

"Muistelmia..." - postaus vanhasta blogistasi noin kuukautta ennen Rebekan syntymää. Vaikka vauva ei itselleni ajankohtainen aihe olekaan, tämä postaus sai ajattelemaan kaikkea sitä odotusajan ihanuutta (pahoinvointi poisluettuna), joita tulevat äidit saavat kokea. Tämä lämminhenkinen ja ihana postaus sai minutkin ajattelemaan tulevaisuuteen ja kohti onnellista perhe-elämää. :)

Ihanaa alkavan talven jatkoa koko teidän perheelle!"

Laitatteko Katsi ja Laura sähköpostia minulle osoitteeseen magicpoks@gmail.com

Onnea voittajille, 

jii-ha!

-Maj

Tyttöjen ilta!

Me pyhitettiin Jenikan kanssa lauantai-ilta ihan vaan hauskanpidolle. Kipattiin drinkkejä, naposteltiin, kunneltiin musiikkia, laittauduttiin ja lopuksi päädytiiin baariinkin :)

Nam, nammm :))

Ihana kun saatiin olla kerrankin ihan vaan kaksin, 

ilman miehiä ja mun tapauksessa ilman lasta ja koiraakin! 

Tukka kiharalle ja lilat luomiin?

Puoli-sisko <3

pientä spekulointia, mutta ei mitään stressiä, hih!

"Oisko tää ihan ok?"

Okei, nää vikat shotit ois voinu jättää mun puolesta väliin...

Vähän haikailin tuon pitkän tukan perään... Huoh!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Yleensä me J:n kanssa hengaillaan verkkarit jalassa, käydään lenkillä tai saunotaan,

laitellaan ruokaa, eikä siinä todellakaan ole mitään vikaa, mutta...

Oli vaihteeksi tosi kiva tehdä jotain päinvastaista!

Miten te pidätte hauskaa tyttöjen kesken?

-Maj