Iivari ja Rebekka
Rebekalla ja Iivarilla on vain 2 viikkoa ikäeroa, Rebekka on siis vähän vanhempi. Kaverukset ovat ihan kuin yö ja päivä. Iivari on tosi rauhallinen, nukkuu hyvin ja hänellä ei ole vielä ollut kiirettä liikkeelle. Rebekka taas kukkuu öisin, painaa lattialla menemään tuhatta ja sataa, eikä oikeastaan ikinä ole paikallaan...
Rebekalla on hampaita ja Iivarilla ei vielä ole.
Iivari on helppo jättää hoitoon, koska yöt sujuu hyvin ja hän on viihtynyt mainiosti aina kun äiti on vain raaskinut jättää poikaa toisten hoiviin.
Rebekka ei ole koskaan ollut yökylässä, häntä on niin hankala jättää hoitoon, koska hän herää yöllä useita kertoja ja kukaan muu kuin äiti ei kelpaa lohduttamaan... Kokeiltu on!
Välillä Rebekka oikein tärisee ja kirkuu raivona, jos joku muu yrittää lohdutella,
jätäppä tämmönen sit hyvillä mielin yökylään...
Iivarilta potta-hommat sujuu mainiosti,
Rebekka taas malttaa istua siinä potalla ehkä just sen 2 sekuntia.
Rebekka viilettää kovaa kyytiä kontaten ja hapuilee askelia tukea vasten,
kun taas Iivari on vielä paikallaan.
Meitä on vaan niin moneksi ja lapset kehittyvät todella eri tahtia.
On kiva katsella kun ne tarkastelevat kaikkea mahdollista ja ihmettelevät tätä eloa!
Me ei mitenkään erityisesti vertailla lapsia, mutta aina on kiva kuulla, miten muilla menee :)
Kröhöm, varmaan äitienkin temparamenteissa on jonkun verran eroa...
Hih.
MUTTA, on niissä vauvoissa niin paljon samaakin,
kummankin mielestä äiti ja maito ovat maailman paras juttu.
<3
lähettänyt Maj @ 9.09
20 kommenttia
20 kommenttia:
Voi kun Rebekka ja Iivari ovat söpöjä! Ja äiditkin oikein nättejä. :)
Toivottavasti Rebekka ei enää kauaa herättele öisin, niin vanhemmatkin saisivat nukkua kunnon yöunia. Jaksamisia teille!
Ja mites niitten asuntonäyttöjen kanssa meni? Löytyikö sopivaa?
Olisi kiva kuulla.
:) Rauhallista joulun odotusta!
siis eihän tuon ikäisen vielä pidä osata mitään pottahommia
Hahhah, tää oli aika hauska postaus, vaikka en olekkaan mikään vauva-ihminen =D
Voi suloisuus tuota Iivaria!
Ihanat kaverukset.
Onpas Iivari tomeran näköinen pikku poika! :D Ja Rebekkakin niin soma tyttönen. On ne vauvat vaan niin ihania! Harmi kun en itse omista vielä ainuttakaan... Onneksi voin käydä täällä lueskelemassa vauvajuttujakin. :)
Ihana postaus :) Tosi leppoisia kuvia, tuli hyvälle mielelle noista pikku vesseleistä :)
oi miten ihnia kuvia! ihana on tekstityskin
-S-: Kiitos :)) Eipä mitään uutta asunnon suhteen, palailen sitten asiaan, jos se joskus oikeasti tulee ajankohtaiseksi :)
Anonyymi: EIhän tuon ikäisen PIDÄ osata mitään muutakaan :)
Tyttö kylmän maan: Voi kun kiva, jos tykkäsit... 2 vuotta sitten mäkään en ollut yhtään "vauva ihminen"... mutta niin se elämä vaan muuttuu :D
Suvi: Iivari on niin sulkku, oikea herrasmies :) <3
Unna: Tänne vaan omaa odotellessa :) <3
Hoopo: Kiva kuulla!
Hei! Tätä viestiä ei ole tarkoitettu pahalla tai sinun äityittä mollaten, mutta pakko tuoda oma näkökulmani asiaan. Ja tätä ei ole pakko julkaista, jos tuntuu liian törkeälle tai tungettelevalle tekstini, tapanani on vain sanoa asiat melko suoraan ja kaunistelematta.
Oletko miettinyt, että Rebekka saattaa tottuna ns. liian hyvää, kun hänen luokseen mennään aina heti kun alkaa itkemään ja kukaan muu kuin äiti ei kelpaa lohduttamaan? Saattaa vanhempana tulla enemmän tai vähemmän ongelmia, jos lapsi on tottunut saamaan kaiken ja heti ja samantien.
Tokihan se on äärimmäisen vaikeaa kuunnella oman lapsen itkua, mutta se on vauva tapa kommunikoida. Vauvalla ei välttämättä ole mikään hätänä, jos hän huutaa. Tahtoo vain jutella omalla tavallaan. (Tietysti eri asia on sitten, jos Rebekalla on vatsavaivoja ja niitä itkee.)
Niin, en tätä pahalla halunnut sanoa, ajattelin vain, että jos saisit toisen näkökulman itkemiseen ja siihen, että on vaikea jättää Rebekka yökylään, kun ei muu kuin äiti kelpaa. Vaikka äiti onkin paras, on myös muita hyviä tyyppejä olemassa. ;)
Tsemppiä sinne kuitenkin ja hyvää joulun odotusta!
-Anna-
Aivan ihana juttu tämä! Ihanaa miten ja mitä kerroit vauvoista. Ja ihanan arvostelemattomasti vain huomioin.
Kaikki vauvat ovat yksilöitä ja kaikilla on oma kehitysvauhtinsa ja tahtinsa. Toinen tekee jotain ennen ja toinen jotain muuta.
Tärkeää on kaikkien äitien muistaa, ettei saa vertailla sairaalla tavalla pieniä ihania vauvoja. Onneksi sinä olet tämän ainakin tajunnut. Olen itse törmännyt välillä hieman ihmeellisiin asenteisiin ja siihen että ihmetellään että mitä eikö teidän lapsi kävellyt silloin kun täytti 1-v. ynnä muuta yhtä älytöntä. Onneksi jaksoin olla diplomaattinen silloin... =)
Anna: En mä oikeestaan ole asiasta kovinkaan huolissani, tosin toivoisin, että muutkin kelpaisi lohduttajiksi. Rebekka on ollut muutamia tunteja mummolassa hoidossa ja olen ollut myös yötä pois kotoa, jolloin isä on vahtivuorossa. Mutta jos olen kotona, niin en kestä kuunnella kun vauva huutaa (korkealta ja erittäin kovaa), kunnes minä menen paikalle... Huh, isukkihan herää yleensä aamuyöllä töihin, joten kaikkien on pakko saada nukuttua. Ja vaikka tilanne olisikin toinen, niin meillä ei vaan huudateta ja sillä hyvä! En usko, että tilanne tulee olemaan aina tämä.
Varmasti tarkoitat hyvää, enkä pahastu, mutta näin meillä toimitaan, älä sinäkään ota itseesi!
Anonyymi: Onneksi jaksoit niin, kaikki omaan tahtiinsa tosiaankin! Sellainen yletön kehuminen tai kilpailuhenkisyys on mielestäni aika typerää :(
Maj: En suinkaan pahastunut. :) Jaksamisia kuitenkin teille kaikille, toivottavasti alkaa pian helpottamaan.
Voi että tuo Iivari on lutunen! Niin mainion näkönen poju :)
Kuin yö ja päivä, mutta ihania ja suloisia naperoita silti molemmat. :)
Moi!
Oletteko aatelleet mitään unikoulua?
Olen samaa mieltä, meillä ei myöskään huudateta ja sillä hyvä.
Ei se lapsen (varsinkin vauvan) "kasvatus" vaan uusimman psykologisen tiedon mukaankaan mene niin että "tottunut liian hyvälle" tai "pikkasen voi huudattaa, ei se siihen kuole", "ei sinne heti tarvitse rynnätä".
Joo ei tarvitse, mutta se on tärkeää pienen lapsen turvallisuudentunteelle ja kehitykselle. Ennen vanhaan vauvat varmaan usein itkivät itsensä uneen, mutta sitä ei teitenkään tänä päivänä voi hyväksyä. Nykyään tiedetään paremmin.
Tuosta "itku on vauvan tapa jutella"- asiasta en ole aivan samaa mieltä. Kitinä ja itkeskely ei ole vakavaa, mutta suora itku kertoo aina siitä, että vauva tarvitsee jotain, ei siitä että lapsi haluaisi "pompotella" vanhempiaan. Sen taidon pienet oppivat vasta noin 1,5 vuoden iässä. Sitä ennen kaikki ns. pompottelu on kommunikaatiota ja yhteyden etsimistä vanhemman kanssa.
"Saattaa vanhempana tulla enemmän tai vähemmän ongelmia, jos lapsi on tottunut saamaan kaiken ja heti ja samantien".
En voisi olla enemmän eri mieltä. Vauvan kanssa EI toimita samalla lailla kuin isomman lapsen. Vauvan tahtoon vastataan asap, ei pientä voi koluia oppimaan sellaisella mentaliteetilla että "ei sen tarvitse kaikkea saada ja heti".
ARgh, mistä tälläisiä lapsenkasvattajia oikein sikiää?
Olen lastenpsykologian kanssa tiiviisti tekemisissä työssäni ja siksi tämä paasaus.
Teet Maj AIVAN OIKEIN kun vastaat Rebekan itkuun heti, tai ainakin niin nopeasti kuin pystyt.
Enemmän minä kyseenalaistan ihmisiä jotka eivät niin tee. Huh huijaa.
Miia
Täällä ilmoittautuu toisen viipottajan äiti :) Pari viikkoa Rebekkaa nuorempi poikani ei ole hetkeäkään paikallaan, nukkuu yönsä kehnosti ja hyväksyy lohduttajaksi vain Mamin :D Mutta en valita, ihanaa tämä äitiys on muutaman tunnin yöunien jälkeenkin.. ;) Tsemppiä arkeenne!!
Ei sitä omaa vauvaa kyllä tahdo turhanpäiten huudattaa,se on niin raastavaa ja eihän siinä saa isätkää nukkua jos annetaan vauvan itkeä. En usko että lapsesta tulee mitään lellipentua jos vauvana vastataan hänen itkuunsa/hätäänsä mahd.nopeasti. Eri asia jos taaperolle/sitä vanhemmalle lapselle antaa kaiken periksi,mutta se taas on aivan eri juttu. Ihania vauvoja molemmat ja suloisia kuvia. Olispa mullakin ollut enemmän äitikavereita sillon kun olin kotona hoitamassa poikaani,olis varmasti tuonut paljon iloa arjen keskelle. Ihanaa ku joillaki on tuollasta :)
Rebekka<3 Iivari
T:J
Tiedän tuon tunteen, täällä on kuukauden Repsua vanhempi tyttö jolla on niiin kova meno päällä kanssa koko ajan. Tuntuu että muiden lapset istuu sylissä rauhassa, mutta meillä kiemurrellaan heti pois ja eikun touhuamaan. Nooo, kai se hyvä on kun on virtaa:)
-Liz
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu