Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pari sanaa unesta ja sateesta.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Pari sanaa unesta ja sateesta.


Alan pikku hiljaa olla sitä mieltä, että onnellisuuteen tarvitaan unta. Ihminen tulee hulluksi ilman riittävää lepoa, ainakin jossain vaiheessa. Joillekin riittää vähempi, jotkut tarvitsevat enemmän. Olen ajatellut nukkumista lähiaikoina melko paljon. Päiväunia, kunnon yöunia, pikku torkkuja, 12 tunnin megaunia... Teille on tullut varmaan jo selväksi, että Rebekkalle riittää se "vähempi". Mulle riittäisi, hmm... sanotaanko, että kohtuullinen määrä unta...


"Nuku ite!"


Olen ollut päivän yksikseni Tepon ja vauvan kanssa. Ajattelin, että kävelylenkki piristää meitä kaikkia, mutta jossain vaiheessa lakkasin ajattelemasta niin, koska vettä tuli kuin aisaa, vauva itki vaunussa ja Teppo oli vähän kuriton, se vaan poukkoili joka suuntaan. Palattiin sitten kotiin läpinmärkinä, eikä ehkä niin piristyneinä, kuin tarkoitus oli.




Mulla on kaikunut koko päivän ajan päässäni pari legendaarista lausetta, tiedättekö "nauti nyt siitä, kun se vauva on vielä pieni" ja "nuku silloin kun vauvakin nukkuu, unohda kotityöt".... Välillä se on vähän vaikeampaa kuin uskottekaan.




Toisaalta en haluaisi ikinä palata entiseen elämääni, aikaan ennen Repsua. Sitäpaitsi on aika armollista, etten muista enää miltä tuntui esimerkiksi nukkua sunnuntai aamuisin niin pitkään, kuin ikinä huvittaa. Joskus, jonain päivänä mä varmasti toivon, että olispa minulla vieläkin pienenpieni suloinen vaavi, niin selviäisin vaikka ilman nukkumistakin...


kohmeiset kädet.


Takaisin kotiin.
Ahdas hissi, märät vaatteet...
Tiedättehän te, joskus pienempiki syy riittää kiukutteluun.



Äidit tulevat kumminkin aika pienistä asioista iloisiksi.
Tyytyväisestä vauvasta, iloisesta hymystä, hyvästä ruuasta, siististä kodista...

Tänään on saunavuoro ja sitä ennen kipaisen työkavereiden kanssa nauttimaan lasillisen kuoharia, IHANAA.


-Maj


Tunnisteet:

22 kommenttia:

17. syyskuuta 2010 klo 5.24 , Blogger tahma kirjoitti...

Mun mielestä sun blogissa on ihanaa just tää, ettei tartte olla ylipireetä jos on huono päivä, vaan voi sanoa sen suoraan. Paljon jaksamisia sulle, voin vaan kuvitella kuinka raskasta vauvan kanssa joskus on! Syksy on muutenkin sellasta aikaa, että itseeni ainakin ahdistaa aika helposti.

Kuitenkin, ihanaa syksyä sulle ja sun perheelle! <3

 
17. syyskuuta 2010 klo 5.30 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

välillä ei voi ku vaan ihmetellä, miten nuo pienokaiset pärjäävät niin vähillä unilla... Meillä kotona pirtsakka pikku-ukko (03/10) ja samoja ajatuksia ollut viime aikoina. Joskus muistelen niitä alkuaikojen viidenkin tunnin päikkäreitä, jotka nyt ovat jo kaukainen muisto vain.
Häntä pystyyn ja jos mahdollista, pyydät jonkun avuksi, että saat nukkua edes yhden kokonaisen yön.

Voimia toivottaa

Hanneli

 
17. syyskuuta 2010 klo 6.04 , Blogger Anna kirjoitti...

sä oot Maj ihana! mä toivon, että törmään suhun taas joku päivä tuolla kaupungilla ja tällä kertaa tuun taatusti juttelemaan :)
tampereen tyttö

 
17. syyskuuta 2010 klo 6.21 , Blogger Ellu kirjoitti...

...ja välillä ne äiditkin saa olla huonolla tuulella, tai nousta väärällä jalalla sängystä. :) Paljon jaksamista sulle. Ihanaa kun silti haluat kaiken keskellä kirjoitella arjen tapahtumista ja jakaa ajatuksia. :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 6.32 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Nuku ite" - repesin :D

 
17. syyskuuta 2010 klo 6.51 , Blogger Miia-Rebekka kirjoitti...

Tutulta kuullostaa. Nykyään saisin jo nukuttua, kun lapsetkin on sen verran isoja, että nukkuvat paremmin, mutta nyt mua sitten valvottaa tuo yksi pieni mahassa mylläävä sekä aikaisin alkava työ.

Se on kyllä ihan totta ettei se ihan tahdo toteutua että nukkuu silloin kun vauvakin nukkuu. Mä en ainakaan saanut unohdettua kotitöitä. Mehän oltais eletty paskassa, jos en olis siivonnut silloin kun vauvanhoidolta kerkesin.

Tsemppiä ja voimia! Kyllä se ajan kanssa helpottaa!

 
17. syyskuuta 2010 klo 6.56 , Blogger Mantelikakku kirjoitti...

tsemppiä sulle! muistan vaiheen x3...puolen tunnin päikkäreitä jne...

 
17. syyskuuta 2010 klo 7.08 , Blogger Heidi kirjoitti...

siis sun ajatukset ei vois yhtään osuvammin kolahtaa muhun! toi fiilis on ollut usein sateisina päivinä..ja niinä päivinä kun poika ei ole nukkunut vaan kitissyt koko ajan. Tänään meinasi itselläkin itku tulla :(

Paljon voimia ja jaksamista sinne teille! pitää vaan luottaa että kyllä kaikki vielä menee parhain päin :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 7.24 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

voi, voimia sinulle <3 !

 
17. syyskuuta 2010 klo 7.26 , Blogger kalastajamuija ja lappilifestyle kirjoitti...

Sataiset terkut täältä Norjastakin. Ja tiedän ton olotilan. itse olen alkanut tekemään yötyötä.. huh huh. Olo on kuin krapulassa. Epistä.. kun ei ole edes juhlinut. No nukutaan eläkkeellä sitten:) jaksuja!! ps. luulin aluksi että Teppo on sun mies... ja kun luin tekstejä ajattelin että miten toi nainen jaksaa tollaista avutonta miestä. sorry Teppo:)

 
17. syyskuuta 2010 klo 7.36 , Anonymous Kat + tyttö 3,5kk kirjoitti...

Hei Maj ja jaksuja !

Meillä mies hoitaa vauvaa pe-la la-su yöt jolloin minä saan nukkua kaikki viikon univelat pois enkä kyllä herääkään noina öinä vaikka muuten "omalla vartiovuorollani" nukunkin koiranunta :)

Minäkään en nuku päikkäreitä, ehkä omaa tyhmyyttäni mutta kun vauva nukkuu on se ns. mun omaa aikaa :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 8.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mistä oot ostanut ton pinnasängyn reunasuojuksen? :) Ja oliko minkä hintanen? Se on tosi nätti! :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 8.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mistä oot ostanut ton pinnasängyn reunasuojuksen? :) Ja oliko minkä hintanen? Se on tosi nätti! :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 8.15 , Blogger Mirtzi kirjoitti...

Tiedän niin miltä susta tuntuu... olet hyvin osannut kirjoittaa asiasta tänne. Kaikki nuo lausahdukset, nauti nyt kun vauva on pieni jne... ja tosiaan, se kotitöiden jättäminen ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Musta tuntuu, et ite oon ollut vielä enemmän poikki nyt, kun kuopus on vihdoinkin alkanut nukkumaan jotakuinkin hyvin. Jotkut sanoo, et ku vauveli vuoden ikäinen, niin sit huomaa, et onhan täällä muutakin elämää... en osaa sanoa, kun esikoinen oli vuoden, mulla oli jo tää toinen kuopus vauva, joka ei ikinä nukkunut, ehkä se sitten helpottaa, kun tää viimeisin täyttää vuoden... edes vähän.

Paljon voimia sinulle Maj!

 
17. syyskuuta 2010 klo 9.46 , Blogger Maria kirjoitti...

Voimia!

Meillä esikoinen nukkui ekan vuoden vain noin 1/2 h:n pätkissä. Yöllä että päivällä. Kokeiltiin kaikki erikoismaidot- ja ruokavaliot. Ei apua. Oli vain herkkä nukkuja. Nyt viisvuotiaana kyllä jo nukkuu yönsä. Mutta muistan aikoinaan, kun tuli totaalinen stoppi; ei jaksanut olla enää hereillä. Menimme yksi perjantai-aamu mummulaan ja äitini passitti mut aamupäikkäreiden ajaksi nukkumaan. Ajattelin, että joopa joo. Puolen tunnin unet mullekin. Äiti herätti mut "päikkäreiltäni" iltakuudelta. Olin nukkunut 8 h putkeen. Keskellä päivää.

Uni on tärkeää, mutta kummasti sitä jaksaa pikkuisten tähtisilmien kanssa valvoa :) Aika aikansa kutakin ja todellakin, nautitaan elämän pienistä asioista. Edes niistä puolen tunnin torkuista :)

 
17. syyskuuta 2010 klo 9.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi Maj.

Mulla ei ole antaa sulle mitään vinkkiä tai kommervenkkiä siitä miten tuollaisen yökukkujan saa ruotuunsa. Toki voi yrittää kaikenmaailman laventelikylpyjä, unipusseja, päällä seisomista tai mantran hokemista, mutta totuus on se, että jotkut noista minimittaisista vain valvoo (ja valvottaa ihan hemmetisti).

Mulla kokemusta neljästä, ja kaksi niistä on ollut juuri tuollaisia. Ja hemmetti se syö miestänaista. Ja pahoillani, ainoa mikä on auttanut, on aika.

Toki, pari vuotta ilman kunnon unia saa aikaan aika paljon univajetta, mutta silloin vain TÄYTYY vaivata miestä (joka sekin ehkä samassa jamassa, mutta vuorotellen). Samoin kumminkaimankoiransaunakaveria. Ja nukkua. Ne päiväunet auttaa vähän, mutta välillä kunnon yöunet. Ilman iltarillutteluja, koska siitä jää vain vajausta vajauksen päälle.

Enkä tiedä auttaako tieto siitä, että et ole yksin veneessä, vaan sama vaiva on aika monella. Ja sitten kun kaikki allergiat ja muut on poissuljettu, on se vain lapsen ominaisuus, joka toivottavasti joskus näkyy positiivisella tavalla ihanassa persoonassa!

Ja ai ihana sitä autuutta kun tajuaa, ei hemmetti, kolmas yö putkeen yöunilla!!! Jei! Sitä odotellessa, eikö?

Susanna

 
17. syyskuuta 2010 klo 10.04 , Blogger Jensba kirjoitti...

Usein tuntuu kyllä siltä, että on kuoleman väsynyt. Allu nukkuu kyllä hyvin yleensä, ehkäpä 20.00-7.00 .. Mutta ku se on selvä että itte aina kukkuu tohon puoleen yöhön asti, niin aina saa olla silmät ristissä.. x>

 
17. syyskuuta 2010 klo 11.06 , Blogger Tiina kirjoitti...

Voi Maj! Ja voi Repsu! Mä voisin tulla valvomaan yhden yön teidän puolesta ja voisitte mennä nukkumaan ne 12 tunnin unet. ;) Ja tää keli on kyllä niin kurja, että vetää positiivisimmankin mielen matalaksi. Olis ihanaa nauttia kuulaan kauniista syyspäivistä, mutta kun ei. Koettakaa jaksaa!

 
17. syyskuuta 2010 klo 11.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun lapset on jo isoja, mutta aikoinaan esikoisen kanssa herättiin 10 - 12 kertaa yössä. Kun olin ihan loppu, neuvolan täti ehdotti kokeilemaan tarjota yöllä mukia, siihenhän vois laittaa vettä, kun energiaa voi tankata päivälläkin. Kun ei vauvalla välttämättä ole nälkä sillon yöllä. No, yöt rauhottu, ja koko perhe voi paremmin kunnon yöunilla.

 
18. syyskuuta 2010 klo 0.31 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

aivan ihana postaus, samastuin täysin:) olen itse tuore pienen tytön äiti myös ja kaikki mistä tämä postaus kertoi, oli niin totta; ilot ja surut on toisaalta pieniä mutta toisaalta meidän elämämme suurimpia asioita ainakin tällä hetkellä :)

Hyvää syksyä Maj!

 
18. syyskuuta 2010 klo 1.37 , Anonymous Essi kirjoitti...

Kuulostaa aivan tutulta, meillä poika kärsi koliikista n.1kk-3kk:n ikään ja suomeksi se siis tarkotti sitä että huutoa kesti iltakympistä aamuviiteen, vähintään viitenä yönä viikosta.

Voin kertoa et melko sumussa sitä eleltiin kun ei nukkua saanut, mutta niin se vaan aika teki tehtävänsä ja nyt meidän uhmis nukkuu oikein hyviä yöunia :)

Voimia teillekin, se on tosi raskasta kun ei nukkua saa tarpeeksi, mutta kyllä se uni vielä teillekin löytää, siihen saakka pitää vaan koittaa jaksaa ja etsiä niitä pikkupiristyksiä arjesta :)

 
18. syyskuuta 2010 klo 7.21 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Auttaisikohan tämä linkki:

http://www.hus.fi/default.asp?path=1%2C28%2C824%2C2547%2C6444%2C6445%2C7649

Meille ainakin löytynyt hyödyttävää tietoa!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu