Anteeksi jo valmiiksi!
Joku on ainakin joskus(?) kertonut saavansa inspiraatiota ja positiivistä energiaa tästä blogista. Nyt minäkin ajattelin testata, josko saisin tästä itselleni jotain vastaavaa hyötyä:D
Kuulkaas, nyt tätä mamia väsyttää. Ja aamulla kiukuttikin, oikein kunnolla. Vauva ei vaan nuku (se johtuu siitä hampaasta ja sen kavereista varmaan) ja koirakin pissas mun Air Maxiin (oliko se nyt reilusti sitten tehty mua kohtaan, Teppo?) Aamupuurot lenteli huudon säestämänä ympäri keittiötä.
Olen ihan kulahtanut tarhapöllön näköinen ruikuttaja. Nukuin vähän päiväuniakin, mutta tahtoisin nukkua jossain pimeässä luolassa esim. viikon putkeen, onko tuttua?
Eksyin tähän koneelle haahuilemaan, vaikka do to-listani vaan kasvaa kasvamistaan. Lupaan laittaa illaksi koneen kiinni ja keskittyä sitten listaani. Syksy- ja talvikamppeet pitäisi hakea kellarista ja heivata kesäjutut tilalle, kengät, takit ym. Miksi menin varaamaan sen kirpparipöydänkin?
Koti on mullinmallin ja kylppärissä on likoamassa liuta vauvan vaatteita. Kaupassa ei olla käyty, eikä täällä ole mitään ruokaa, luoja sentään. Miika ehdotti, että eletään noutokiinalaisella:D
Mitä näistä, pikkujuttuja? vai mitä. Alkaa jo itseänikin hiukan naurattamaan. Älä siivoa, jos et jaksa. Yksinkertaista?
Ei se vaan ole.
Hehkeä ja virkeä äiti, joka ei käytä kestovaippoja, eikä tee itse vauvanruokia, eikä paljoa muutakaan, vaikka kovasti joskus aikoikin...
Mutta NYT SE NUKKUU, joten oliskohan parempi hipsiä tästä koneelta rentoutumaan tai sitten tekemään hommia, että tulisi parempi mieli?Tiedän, että murheeni eivät ole todellakaan pahimmasta päästä,
mutta kai sitä joskus voi valittaa, hitto soikoon.
Kohta se lauantai koittaa ja mistä vetoa, että en saa nukuttua ilman vauvaa ja salaa itken Saaran tyynyyn ikävän kyyneleitä.
T. Maj
Tunnisteet: Arki
lähettänyt Maj @ 5.21
32 kommenttia
32 kommenttia:
maj olet ihana ja kuulostat juuri silta milta oikeat aidit valilla kuulostaakin. ei ne vauva-lehdissa hymyilevat nuket, vaan ne ihan oikeat aidit.
sitapaitsi noutokiinalaisella, -nepalilaisella, -intialaisella, -pitsalla ja ties milla voi elaa hyvinkin pari paivaa, jopa viikon. jos se on hyvaa ja tayttaa niin mitas silla on valia. jossain vaiheessa elama kuitenkin rauhottuu ja ihmeen kaupalla omatekema siskonmakkarakeitto vaikuttaakin maailman mukavimmalta askareelta ja maistuukin paljon paremmalta kun ennen noutokuuria.
tahan voisin siteerata aikamme suurta ajattelijaa veikko lavia:
"Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoaa elämä."
eli kylla se siita!
tassa kuitenkin viela piristykseksi kissavideo: http://www.youtube.com/watch?v=J6q_-qhKhq0&feature=player_embedded
ihana ihana ihana postaus :D niin tuttua.
terveisin 2.5kk vanhan tytön äiti ja löytyy meiltä se ajoittain sisälle pissaava chihukin :D
ihanan aitoa lukemista. olet mahtava äiti. ne mahtavat ovat aina välillä väsyneitä ja varaavat itselleen aina liikaa tekemistä.
sofia
http://rredcoffee.blogspot.com/
Tätä samaa meilläkin 3,5kk kanssa. Onneksi isä välillä valvoo öitä niin äiti saa nollata univelkaa <3
Kestovaipat ja itsetehdyt soseet on aika kaukana todellisuudesta meilläkin ;D
Hei täällä ihan samat fiilikset! Meilläkin ollut muutama yö vauvan kanssa nyt ihan "kauheeta", ei vaan jostain syystä nuku. Meillä tyttö pari kuukautta vanhempi kuin teillä.
Ollu tänään ns. "pas*a päivä" itelläkin univelan takia, eikä jaksa tehdä mitään muuta kuin ruikuttaa miehelle, hermoa kiristää joka asia väsyneenä!:D
Mutta hei, huomenna on parempi päivä eks niin:)
Kyl nää meidän neidit sit teini-iässä nukkuu ;)
--a&babygirl 8kk
ps: Joo ei oo kestoja tai itsetehtyjä soseita näkyny täälläkään:D
Nyt olen löytänyt sellaisen blogin, jonka parissa voi rentoutua, joka myös inspiroi ja saa hyvälle tuulelle, hymyilemään, välillä jopa nauramaan. Kiitos rehellisestä ja maanläheisestä tyylistäsi, hienoista kuvista ja ajatuksista. Jatka samaan malliin :)
Oi miten tutulta kuulostaa. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista, että jätetään siivoamatta jos ei jaksa. Se asia kiusaa tasan niin kauan että saa siivottua. Kaikki muukin justiin kun mun suusta. Valittaa pitää sillon kun valituttaa ja teet sitä ihan oikeassa paikassa.
Voimia <3
t. eräs uusi lukijasi
Tsemiä Maj!! <3
olet aivan älyttömän ihana <3
voimia arkeen :)
terkuin Rebekan ikäisen tytön äiti ja kolmen muun äiti myös :)
Kun mua eilen kiukutti kaikki, niin tää Helsingin valituskuoron esitys sai hymyn huulille: http://www.youtube.com/watch?v=ATXV3DzKv68 . Toivottavasti se piristäis sunkin mieltä :)
Voimia syksyyn täältäkin!
Täällä neiti 2kk ja päiväunet ei maistuisi millään. Tänään jo kaksi kärrylenkkiä tehty, että neiti nukkuisi ja ei olisi kun pyllyyn ammuttu karhu :)
Voi että, "kiva" lukea välillä tällaisiakin juttuja. Itselläni ei lapsia ole ja jotenkin kuvittelen, että tuollaista se vauva-arki monesti onkin. Kovasti jaksamista kaikkiin kasautuviin hommiin!! Kyllä se siitä.
Ja etukäteen toivotan mielettömän kivaa Helsingin reissua, muista yrittää nauttia! :)
Hassua, juuri kun itse kirjoitin blogiini sun viljelevän ympärinsä valtavasti positiivisuutta, kirjoitit itse samasta aiheesta! Siellä mun blogissa muuuten on sulle jotain, toivottavasti piristää! :)
http://madeinlakeus.blogspot.com/
Vaikka kirjoitin piristyväni itsekin kirjoittamistasi jutuista ja sen vuoksi tuon tunnustuksen annoinkin, en nyt todellakaan olettanut, että sinäkään aina jaksaisit olla positiivinen ja pirteä. Ihmisiä me kaikki ollaan ja jokaisella on välillä huonoja päiviä. Vauva-arjesta ei mulla ole omakohtaista kokemusta, mutta kaikki äidit väsyvät joskus eikä siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä. :)
seuraan blogilistalla pariakymmentä blogia ja jos kaikista on tullut uusi postaus, luen sun aina ensin! Tykkään blogistasi, koska tämä on aito ja kiinnostava! Repsulla on ihanat lakanat! Kaikkea hyvää teille :)
Mulla on ollut ihan samanlainen päivä tänään! Mulla ei lentänyt aamupuurot, vaan heittelin silmälasikoteloani kiukuspäissäni ja itkin ja ruikutin miehelleni. Ennen laskikotelon komeaa lentoa olin piiloutuneena peiton alla. Joskus sitä vaan väsyttää! :)
Jep, kyllä kuulostaa tutulta. Meillä ei ole enää vauvaa, eikä ole koskaan koiraa ollutkaan, mutta kyllä muutoin tuntuu olevan ihan tuttua huttua.
Sulla on hyvä ilme tuossa kuvassa, just semmonen, joka sopii tähän sun postauksen tunnelmaan oikein hyvin.
Nukkukaa yö hyvin.
Jaksuja!
mistäs kirpparilta on pöytä varattuna ? :)
totta kai saat valittaa joskus ja se on ihanaa että valitat :D
Hei kamut!
Sain lattiat pestyä, pyykit silitettyä, tavarat järjestykseen ja raahauduin iltalenkillä kauppaankin. Nyt on aivan huippua vaan oleskella ja syöpötellä herkkuja<3
OLI IHANA SAADA VERTAISTUKEA täältä, kiitos teille! <3 Ja helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaista meininkiä välillä. Tuulia, olet kuin ihan kuin minä:D
Olen suunnitellut paljon puuhaa huomiselle, toivottavasti saan napattua kuvia tänne.
<3, Maj
oot aina upea, en usko, että voit muuta olla. :)
Mä NIIN tiedän.............:)
oot niin ihana maj! :)
tää oli todellista ja ihanaa luettavaa. Ihanaa siksi, että muillakin on tuollaista!
Hah, toi on niin tuttua :D mäkin sain vasta tänä aamuna ladattua pyykkikoneen, vaikka se on pitänyt tehä jo tiistaina :D väsyttää ja tekis mieli vetää päikkäreitä, meillä vaan ei vanhin likka nuku enää, joten en siis nuku minäkään :D jokin tässä äitiydessä silti viehättää kun kolmas lapsi on jo vatsassa :D
Tiedätkö Maj. Sinun ansiostasi jaksan väsyneinä aamuina tehdä edes sen pikameikin,koska siitä tulee parempi fiilis vaikka väsyttäisi. Kiitos siis inspiksestä siihen!;)
Ja asiaan. Äitejä saa väsyttää ja äitejä saa v*******a:). Eikä aina jaksa tehdä edes sitä pikameikkiä. Eikä valvotun yön jälkeen aina valitettavasti jaksa ilahduttaa edes se,kun oma lapsi niin ihanaisesti hymyilee. Elämä on ja niin edespäin.
Uskon,että enemmän iloa lapsellekkin on aidosta vanhemmasta,ei siitä jonka aina on oltava väkisin täydellinen.
Välillä kannattaa lasta joutua ikävöimäänkin,sitä ihan erilailla taas osaa ilahtua siitä jälleen näkemisestä:).
Mukavaa reissua!
näinhän se menee, jos ei koskaan olis huonompia päiviä niin ei osais arvostaa hyviäkään.
mukavaa viikonloppua!
mummu maalta
Alkoi tässä melkein itseänikin naurattamaan oma stressaava to do -listani, joka nyt on oikeastaan aika mitätön.. Mitäs sillä on loppujen lopuksi väliä jos elämä on välillä vähän mullin mallin. Ei kai sitä ikinä voi valmiiksi kaikkea saada? Tsemppiä arjen myllerrykseen. Törmäsin juuri blogiisi ja taidan nyt vähän jumittaa lukemaan :)
Väsymys on tuttua, tosin siitä syystä, että pääsen iltavuorosta klo 22.30 ja lähden aamuvuoroon puoli seitsemäksi. Huomennakin töihin... :(
Tsemppiä sinulle! Pienen lapsen kanssa on varmasti välillä rankkaa.
Kuulostaa Maj ihan tutulta:) Ihan kiva postaus siltä kannalta. Mullakin tää viikko ollut omasta mielestäni ihan tehoton...jos ei vain jaksa, niin ei jaksa. Kaapit ammottaa kans tyhjyttään ja lapset syö purkkiruokaa, äiti ei aina jaksa syödä ollenkaan.. kestovaipat on heitetty ajat sitten ulos talosta.
Meillä oli kans tuon nuorimmaisen kanssa tosi hankalia öitä, nyt (7kk) alkaa helpottaa...mutta väsymys senkuin lisääntyy??! Kokeile jotain unikoulua tai puhu neuvolassa, jos se auttais- meillä autto. Tehtiin tyyliin sellanen MLL:n unikoulu viikonloppuna, lasten iskä sai hoitaa sen, yötissitys kun jäi pois, kaikki muuttui helpommaksi... mutta lapset on erilaisia ja keinot yöunien saantiin erilaisia, mutta tavoittelemisen arvoisia nuo nukutut yöt.
Tsemppiä sulle Maj- täällä yksi kohtalotoveri. Aina ei tarvitse olla positiivinen, tällainen postaus oli ihan kiva, voimaannuttava, löytyy kohtalotovereita ja huomaa, ettei olekaan ihan yksin;)
Sä elät ihan totaalisen päinvastaista elämää kuin mä, mutta ehkä just siks tykkään tästä blogista ihan hirveästi. Joskus jopa mietin tätä lukiessa, että ehkä mä sittenkin haluan lapsia ja tavallista perhe-elämää tän epämääräisen sinkoilun sijasta jo aiemmin kuin 10 vuoden päästä. Ja siis mä oon just niitä ihmisiä, jotka suunnilleen kammoaa lapsia ja kaikkea niihin liittyvää, synnytys on edelleen ajatustasolla mun horror-listan kärjessä... :D
Kiitos siis tästä ihanan rehellisestä ja aidosta blogista! :)
Täällä ollaan odotettu koko päivä sitä, että lapset nukkuisivat. Mikään ei sujunut, tuntui kuin koko universumi olisi ollut mua vastaan tänään. Joskus on näitä päiviä. Mutta ilman niitä ei osaisi arvostaa niitä ihania päiviä, hetkistä puhumattakaan. Sain kesken pahimman kiukun tyttäreltä halin ja hellyyttävät sanat "Äiti, älä ole huonolla tuulella." ♥
i feel you! kohta vuoden ikäisen pienen pojan yh-äitinä tiedän tuon tunteen! kun väsyttää niin silloin väsyttää, ei yksinkertaisesti jaksa mitään ylimääräistä. ne hetket on niin palkitsevia, kun oikeasti saa tehtyä kaiken ja kerkeää vielä lepäämäänkin! ne on niitä ihania pieniä onnellisia hetkiä. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu