Hetkiä...

Mulla on usein ikävä tänne Ylivieskaan, ikävä perhettä, sukulaisia ja paikkoja, joissa olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Täällä on myös muutamia ystäviä, läheisiä naapureita ja muita tuttuja. On ollut niin kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa, tosin tarvitsisin paljon enemmän aikaa. Me ollaan joka päivä kyläilty, toisinaan kahdessakin paikassa samana päivänä. Kyläilyn ainoa miinus puoli on kiristävät farkut, sillä täällä on usein tapana laittaa "pöytä koreaksi" :D Blogiani pitempään lukeneet tietävät, kuinka tärkeä paikka tämä kotikaupunki minulle on ja kuin rakkaita perheeni ja muutkin täällä asuvat sukulaiset/ystävät ovat minulle. Kaikesta huolimatta minua ei vain ole tarkoitettu tänne asumaan...

Toivottavasti nämä kuvat välittävät edes vähän sitä fiilistä, mikä minulla on täällä ollessani...

 

 Niin <3

Ps. Pitäisi varmaan tutustua tuohon uuteen kameraan vähän paremmin,

koska kuvat ovat vähän kumman tärähtäneitä ja oudon värisiäkin :D

Luistelemassa

Tänään mittari näytti vihdoinkin alle -10 pakkasastetta ja me päätettiin lähteä luistelemaan isolla porukalla. Rebekan pikkuserkkuja oli paikalla 5 kappaletta plus tietenkin me aikuiset (huom! edes lapset ei taida laskee mua aikuiseksi...).

Topatut tytöt matkalla jäälle...

Miten voikaan pieni ihminen niin nauttia pulkan kyydistä :">

 

Mä olin meistä se, joka olisi tarvinut eniten kypärää...

Lemppari kummityttöni Veera osasi luistella tosi hienosti,

Iida-siskosta puhumattakaan...

En edes muista, koska olin viimeksi luistelemassa? Luistelu ei ole niinkuin pyörällö ajaminen, että kerran kun se oppii, niin sen osaa sitten aina.

Plus allekirjoittanut on ehkä maailman vaarallisin ja holtittomin pyöräilijä... että se siitä :D

Lemppari kummipoikani Joni pelaili lätkää Miikan kanssa, pojilla tuli oikein super lämmin tuossa touhussa.

Mutta entäs minä? Lätkää, noh... omalla tyylillä :D

Miika luikkaroi "rollaatorilla"!

"Onhan sillä ihan varmasti tarpeeksi lämmin...?"

Serkkuni vähän kokeneempana mammana avustamassa. 

Mä luistelin isompien lasten kanssa ja hän hoivaili Rebekkaa,

kaikki sujui kivasti :)

Mehua, glögiä, pipareita ja meidän äitin tekemää pullaa eväänä!

Pulla-hamsteri  Miika :DD

Vielä viimeiset pyörähdykset ja sitten kotimatkalle!

Olipas virkistävää :) Iso kiitos Velille kuvaamisesta <3

Mitäs ohjelmaa me huomiselle kehiteltäis...

Oletteko te käyneet luistelemassa? Pyllähdittekö? Mun luistimet on oikeasti ostettu yläasteella, enkä muista onko niitä edes sen jälkeen teroitettu... Mutta hyvinhän se meni ja pääasia oli yhdessä oleminen ja hauskan pito :)

-Maj

Touhun tyttö!

Mun äiti epäilee, että mulla on joku keskittymishäiriö (ac/dc kuten hän sanoo :D), kun en ole hetkeäkään paikalla. Aina pitää olla jotain touhua ja tekemistä. Noh, joka tapauksessa Rebekka ei todellakaan ole tullut rauhalliseen isäänsä yhtään, vaan mimmi touhuaa jatkuvasti. Onko kellään vauvaa, joka ei istu viittä sekuntia sylissä paikallaan koskaan? Kerran luulin, että Rebe oli kuumessa, kun hän söi puuronsa ihan hiljaa ja rauhallisesti istuskellen... Keskittymishäiriö ei kyllä ole mikään naurun asia, eikä näin pienillä vauvoilla sitä oikeasti voi ollakaan, kai? Tyttö on vaan touhukas, iloinen ja eloisa.

Aamulla.

Aamutoimien jälkeen me lähdettiin lenkille siskoni Petun ja Alfa-koiran kanssa. Lenkin jälkeen päädyttiin kahvitelemaan siskon luokse.

Paita nro. 2, tuttua juttua varmaan monelle...
Munkin piti lainata paitaa siskolta, kun kunigatarpiltit hyppäs mun rinnuksille...

Touhua, touhua...
Rebekka viihtyy hyvin yksikseen leikkien,
mutta on jatkuvasti huonekasvejen ja muun kivan kimpussa :D
Onhan se todettu usein, että kaikki kielletty on kiinnostavaa.

Alfaakin piti vähän käydä nipistämässä kuonosta.
Huomatkaa miten tuo koira on tälläytynyt keskelle vauvan vilttiä :D


Ja sitten se tapahtui:

Rebekka 6 kktta nousi itse seisomaan.
Huh-huh mamman päätä huimaa,
vaikka kyllä kai jotkut vauvat nousee aikaisemminkin, mutta silti...

Lisää touhua.

Välillä se kiipeilee äidin syliin pomppimaan.


Tuossa tuo touhun tyttö edelleen painelee menemään, eikä väsyä ole havaittavissa,
paitsi ehkä mulla?



Kahvit maistuu aina siskon luona parhaimmalta<3


-Maj

Me saatiin Petulta Dermosilin putsarit!
Oon muuten käyttänyt tätä vaahtoa jo iät ja ajat, ihan parasta.
Edullista, mutta hellävaraisen tehokasta ja "pesee" monet kalliimmatkin merkit.

Reipastelua!

Muistutus:
meikkivoide-kisan voittaja, jos haluat palkintosi, lähetä yhteystietosi minulle!

Pääsin kokeilemaan tuulitakkia myös "tosi toimissa" eli hölkkälenkillä. Eipä ole mitään valittamista muuten. Moni onkin kysellyt puvun mallia, mutta en löydä mitään merkintää, paitsi order no. 19515 ja merkki oli Catmandoo, ihan peruspukuhan tämä on.

Hölkkäiltiin salille, treenailtiin puolisen tuntia ja hölkättiin takaisin kotiin.

Ihan kivasti saatiin väriä kasvoille, pikkusen hikee pintaan ja reippaampi fiilis.

Protskupirtelöä.

Seuranani oli siis meidän Peppe (kylläjoo sinkku hän on ja ikää oli rapiat 22 vuotta ;)) Kivaa kun molemmat siskoni ja veljeni ovat urheilullisia ja heistä saa kyllä aina seuraa lenkille, salille tai vaikka uimaan! Ennen liikuttiin Miikan kanssa yhdessä, mutta nyt en kyllä muista koska me oltais päästy yhdessä salille. Vanhassa blogissani jengi oli ihan pöyristynyt siitä, että urheilin mieheni kanssa, haha. Mikäs sen kivempaa kun lähteä yhdessä liikkumaan, kannustan kyllä muitakin!

JEBA, nyt vaan venaillaan, että sauna lämpenee!

-M

Rauhallinen hetki

Me kaivettiin Pepen kanssa meidän vanhat lelut esiin Rebekkaa varten. Ihanaa kun 20 vuotta vanhat tavarat pääsivät jälleen käyttöön ja samalla mieleen tulvi paljon muistoja omasta lapsuudesta.

Tässä on ihan kuin mä ja Peppe, meillä on melko tasan 3 vuotta ikäeroa.
"Äiti hei, tuu hakeen Peppe pois, kun se pilaa mun leikit"

Nyt meidän Peppekin osaa jo leikkiä jo sievästi :D

Aaaw, pikku-Peppe.

" Repsu Syöt-tää"

Matti.

Mummu laitteli samalla ruokaa.

Melko leppoisaa menoa,
ajattelin katsella vielä vanhoja valokuvia...



-M


ps. Tässä tuli Pepen kuvia, kun niitä pariin otteeseen kaipailtu ;)