Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Olenko täysi 0?

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Olenko täysi 0?


Eilen yöllä en saanut unta, katselin kelloa vielä 02:15 aivan tuskastuneena. Pyörin koko yön sängyssä muun perheen tuhistessa tasaiseen tahtiin (Repsu heräsin vain yhden kerran...) Kurja homma etten saanut unta, mielessäni vaan pyöri kaikenlaisia sekavia ajatuksia... Sitten alkoi kiukuttamaan, arvatkaa mikä? Me naiset. Mua alkoi oikeasti harmittamaan, kun ajattelin kuinka paljon me naiset vaadimme itseltämme. Kuinka sairaalloisen itsekriittisiä me ollaan, ihan oikeasti. Pitäisi olla täydellisen ulkonäön lisäksi täydellinen vaatekaappi, huikeasti sisustettu koti, mielenkiintoinen työ ja kehittävät harrastukset. 

Blogeja selatessani minulle iskee välillä sellainen kamala masis, kaikilla muilla tuntuu olevan niin kauniit, siistit ja tilavat kodit, ihanan mielikuvitukselliset vaatteet, kauniisti puetut lapset ja muutenkin kaikinpuolin hyvä tyylitaju ja jännittävä elämä. Mietin, että miksi minä edes kirjoittelen tätä omaa naurettavaa bloginräpellystäni tästä omasta tylsästä elämästäni. Eihän minulla ole mitään, paitsi vuoden 2010 tummimmat silmänaluset, jes. En ole mitään kateellista tyyppiä, iloitsen toisten menestyksestä ja olen iloinen myös siitä mitä minulla itselläni on. Sillä tarkemmin ajateltuna minullahan on vaikka mitä, terve ja suloinen pieni tytär, höppänä mies ja maailman ihanin koirakin... Muusta perheestä ja ystävistä puhumattakaan. Silti välillä sorrun edellä mainittuun ajatteluun, naurettavaa! Blogeissahan silti yleensä jaetaan ne hyvät hetket, kuvia otetaan kodista, silloin kun se sattuu olemaan järjestyksessä, harvemmin kukaan myöskään kuvaa itseään meikittömänä ja kotikalsareissa...

Tänään soitin kaverilleni ja kysyin, että onko ok, jos on ollut koko päivän sisällä ja on ihan väsynyt ja kiukkuinen? Entä jos on sama kotihuppari päällä jo kolmatta viikkoa (kyllä joo, tämä vaaleanpunainen yksilö on varmaan jo liimautunut kiinni) eikä mikään oikeen kiinnosta ja haluaisi nukkua vaan? Oli kuulema ihan täysin ok ja itseasiassa puhelimen päässä oli melkolailla samanlainen tilanne. Eivät naiset ole välttämättä toisilleen ankaria, itsestä se kaikki siis lähtee. Tulin taas siihen tulokseen, että kateellisuus on huono juttu, ihan typerä keksintö. 
Kaikilla on jotain erityistä ja kaikki ovat hyviä jossain, ihan varmasti. 






Haluaisin vielä lopuksi kertoa, että minä olen nainen, joka...

Ei osaa loihtia mitään ihmeellisiä ruokalajeja, hädin tuskin osaa napin paikalleen ommella, eikä siis luonnolisesti osaa kutoa itselleen sellaista muhkeaa kaulahuivia, jonka haluaisi, unohtaa viedä lapsensa neuvolaan, omistaa enemmän ryppyjä, kuin moni 25-vuotias, jolla on välillä maailman sotkuisin koti, viihtyy parhaiten kotivaatteissa, omistaa rumia alusvaatteita, suuttuu turhasta, unohtaa soittaa takaisin, omistaa maailman lyhyimmät hermot .... ja vaikka mitä muutakin, mutta entä sitte? :D 



Nyt on erittäin pimeää ja olen kuullut useilta ihmisiltä, että väsyttää vaan koko ajan. Se on kuulkaa ihan ok (ainakin välillä) heittäytyä vaan sohvalle ja antaa kaiken vaan olla. VAIKKA onhan se totta, että ulkoilu ja kuntoilu ym. virkistää kehoa ja mieltä, mutta ei aina tarvi jaksaa, eihän?

Tunnisteet: ,

60 kommenttia:

1. joulukuuta 2010 klo 12.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ei todellakaan tarvi jaksaa. Oon samaa mieltä. Jokainen saa tehdä niinkuin lystää. ja hei en usko,että täs maailmas on täydellistä ihmistä. On niin oikein joskus vaan rauhoittua. Mä muuten ainakin pidän blogistasi. Elämää täynnä.Iloa ja menoa. illanjatkoja,
anneli

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.09 , Blogger Outi kirjoitti...

Niinpä, kyllä me naiset osataan olla hankalia ja tehdä asiat hankaliksi!
Mulle iskee kamala ahdistus blogeja lukiessa, koska en ole imettävä, ketovaippaileva kasvissyöjä, joka ostaa kaiken kirpparilta ja löytää roskalavoilta aarteita kotiinsa.
Pitää vaan päättää, että kelpaa ihan tämmösenä ja että jokainen tekee sellaiset päätökset, jotka omaan elämään sopii.
Oot kuule oikein hyvä just tommosena ja itseasiassa kadehdin ihan valtavasti esimerkiksi sun naapurikaveria, mulla ei ole täällä ketään mammakamua, jonka kanssa jakaa nää kakkavaippajutut:)

T: eräs, jolla on rikkinäiset alusvaatteet ja miehen abi-huppari päällä. viehättävää :D

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

voi jestas että ihana postaus! Maj, meidän lukijoidesi silmissä sinä olet juuri se nainen, jolla on hienot vaatteet, kauniit kasvot, hyvä vartalo, ihana lapsi, koti, koira yms. yms :) meidän mielestämme sinulla on kaikki se, mistä moni haaveilee. Aina toisen elämä näyttää hienommalta niin kauan kun emme näe siinä minkäänlaista säröä mutta sinun elämässä säröjä löytyy myös täältä blogin puolelta. Se on hieno ja rehellinen piirre sinussa, että et esitä yhtään parempaa kuin oletkaan, päinvaston; yrität vähätellä usien asioita, jotka meidän mielestämme ovat juuri sinun parhaita puoliasi ja niitä piirteitä, jotka sinusta tekevät mielenkiintoisen :)

Jouluja!

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Iltaa! Olipas lohdullista luettavaa :) Ite pähkäilen samanlaisia asioita harva se päivä ja erityisesti silloin, kun luen blogeja netistä (mm. sinun blogiasi :). Oman elämän vertaileminen muiden elämään on niin tavallista, vaikka pitäisi kyllä olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on. Huoh. Ois mustakin silti kiva osata tehdä se muhkea huivi ja ommella muutakin kuin nappi paikoilleen... :D

Tsemppiä, Maj! Sulla on ihana blogi ja kiva tyyli kaikin puolin.

-Päivi

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.19 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Se sama mamma, jolle soitit ja joka on ihan yhtä poikki ja jonka mielestä "pienempi paha" oli lähteä lapsen kanssa ulos vaikka ei olis jaksanut, mutta kun ei jaksanut olla oman lapsensa kanssa enää sisälläkään, valvo kanssa eilen illalla murehtien kaiken maailman typeriä juttuja...Ja tuli myös siihen tulokseen, että vähempi pitäis iteltään vaatia. Ei tartte tehdä ja osata ja pystyä ja jaksaa kaikkee just nyt. Nautitaan siitä, mitä meillä on. Nyt. Ja nautitaan siitä, että on joku jolle soittaa. Ja minä nautin myös siitä, että kirjoitat meille illan piristykseks tätä blogia. Soitellaan ja nähdään! Halaus!T: Sape

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Joo, mulla tulee välillä samantyyppinen "alemmuudentunne" kaikenmaailman muotiblogeja ja muista hässäköitä lukiessa. Tuntuu, että kaikilla on rahaa ostella hienoja vaatteita joka päivä ja melkein kaikilla on jo omistusasunnot ja kauniit kodit ja jännittävä elämä. Ja se vielä kaupan päälle että suurin osa on itseni kaltaisia, opiskelijoita! Minä vaan mieitn mistä se kaikki rahaa tippuu. Taivaasta varmaan. Miksei se sama tuuli puhalla sitä hiukan tännekin:)?

Pari kertaa olen blogilukujeni jälkeen pyörinyt jossain kummallisessa itsesäälin tyyppisessä temmellyksessä, enkä voi ymmärtää itseäni silloin! En ymmärrä miksi tunnen niin. Minulla on aina ollut hyvä itsetunto, opiskelen yliopistossa juuri haluamaani alaa, minulla on myös aivan ihana pieni tytär jota rakastan maailman eniten, hyvä mies joka on samalla loistavin isä ikinä, ihana perhe ja maailman parhaat ystävät. Olen omasta mielestäni hyvä ja tasapainoinen äiti. Hiukan kiivas tosin mutta sellainen taitaa olla jälkeläinenkin:)

Olen siis saavuttanut elmässäni melko pitkälti kaiken sen mitä olen joskus halunnutkin. Ja miksi sitten joskus minulle iskee blogeja lukiessa totaalinen 0-olo itseni kanssa; "no enhän mä edes oo saanu aikaan mitään, muut on jo ollu viimeiset 5 vuotta vakkariduuneissä ja tienaa hyvin, on omistusasunnot ja menevä elämä. Mä vaan opiskelen ja vietän lapsiarkea".

Mutta sitten.

Tajuan että minulla on NIIN paljon asioita joista olla kiitollinen ja joiden vuoksi monet antaisivat mitä vain. Minulla on aina ollut perusasiat kunnossa, enkä osaa välttämättä olla kiitollinen siitä.
Ja loppujen lopuksi huomaan että ne asiat, joista olen saanut huonon mielen itselleni, ovat materialistisia asioita. Ja miten tyhmää niistä on olla "kateellinen"?! Todella tyhmää. Itse tulen saavuttamaan sen maallisen vaurauden (eli kuukausipalkan) ehkä hiukan muita myöhemmin, mutta mitä sitten? Nyt saan olla suurimman ajasta kotona vauvan kanssa, ja ohessa opiskella sen minkä ehdin ja jaksan. Taloudellisesti on tiukempaa enkä pysty läheskään aina hankkimaan kaikkea sitä ihanaa mitä haluaisin. Mutta se on vain rahaa. Muut asiat, henkiset ja fyysiset, ovat kunnossa (ja toivottavasti pysyykin niin).
Muotiblogeja ja niissä esiteltäviä uusia vaatteita (joita ostetaan siis AIVAN järjetön määrä!) tulee aina jotenkin huono fiilis itselle. Tuntuu, että parikymppiset elävät todella leveästi, ja minä vaan ihmettelen mistä se kaikki raha tulee. Itse olen 30.v ja ei mulla vaan ole moisia summia joka kuukausi. Olen itse myös kova shoppaamaan (eihyvä) ja käytän paljon rahaa itseeni ja ulkonäkööni, mutta silti tunnen huonoa fiilistä välillä.
Mutta joo, tiedän miltä susta tuntuu. Ainakin luulen niin.
Paasaus loppukoon.

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.27 , Blogger Maj kirjoitti...

Anneli: EI ihan varmasti olekaan :) Kiitos samoin sinne!

Outi: Tuo abi-huppari kuulostaa hyvältä :) Voi, melkein jo unohdin jo ne kestovaipat:/

Anonyymi:Voi että, aika ylistävä teksti, mutta varmaan moni lukee tätä blogia just siks, että mä olen tämmönen maailman tavallisin tallaaja <3

Päivi: Olen toisaalta myös sitä mieltä, jos jotain tarpeeksi paljon haluaa, niin se on melkolailla mahdollista, eli pitäsköhän meidän osallistua neulontakurssille? ;)

Sape. VOIIIII Sapeeeee<3<3<3<3 Toivottavasti sais ens yönä nukuttua! On se ihimehomma, valitan kun vauva ei nuku, mut kun se nukkuu, nii sit ite valvon :D

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.29 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"voi jestas että ihana postaus! Maj, meidän lukijoidesi silmissä sinä olet juuri se nainen, jolla on hienot vaatteet, kauniit kasvot, hyvä vartalo, ihana lapsi, koti, koira yms. yms :) meidän mielestämme sinulla on kaikki se, mistä moni haaveilee. Aina toisen elämä näyttää hienommalta niin kauan kun emme näe siinä minkäänlaista säröä mutta sinun elämässä säröjä löytyy myös täältä blogin puolelta. Se on hieno ja rehellinen piirre sinussa, että et esitä yhtään parempaa kuin oletkaan, päinvaston; yrität vähätellä usien asioita, jotka meidän mielestämme ovat juuri sinun parhaita puoliasi ja niitä piirteitä, jotka sinusta tekevät mielenkiintoisen :)"

Mun piti tulla tänne kirjoittelemaan tasan samaa asiaa, mutta tämä anonyymi oli tiivistänyt mun ajatukset jo täydellisesti sanoiksi :)

Olet ihana :)

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oho, mun kommentti tuli x2.

Sori!

-j.

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.44 , Blogger eeva kirjoitti...

"voi jestas että ihana postaus! Maj, meidän lukijoidesi silmissä sinä olet juuri se nainen, jolla on hienot vaatteet, kauniit kasvot, hyvä vartalo, ihana lapsi, koti, koira yms. yms :) meidän mielestämme sinulla on kaikki se, mistä moni haaveilee. Aina toisen elämä näyttää hienommalta niin kauan kun emme näe siinä minkäänlaista säröä mutta sinun elämässä säröjä löytyy myös täältä blogin puolelta. Se on hieno ja rehellinen piirre sinussa, että et esitä yhtään parempaa kuin oletkaan, päinvaston; yrität vähätellä usien asioita, jotka meidän mielestämme ovat juuri sinun parhaita puoliasi ja niitä piirteitä, jotka sinusta tekevät mielenkiintoisen :)

Jouluja!"

--
Tää anonyymi sano aika hyvin sen mitä ite ajattelin:)

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.54 , Blogger RUMBO kirjoitti...

Ei kuule tarvi aina jaksaa. en jaksa minäkään aina välillä. luulin että kun muutamme uuteen hienoon taloomme niin kaikki on aina tip top ja ruoat kaik hienosti laitettu, mutta kissanpaskat. sotkua on ja välillä mikään ei huvita. KAIPAAN niin peevelisti tammesteriin ettei oo mitään rajaa. täältä "korvesta" pääsen kyllä nopeesti sinne mutta aina ei huvita eikä kerkiä lähtemäänkään. olis ees ärrä nurkantakana josta sais hakee sen suklaapatukan kun alkaa mieli tekemään suklaatia, mutta ei vaan ole. se rassaa hermoa ;)

ja samoissa paskasissa kotilökäreissä ja neuleessa täälläkin vedellään päivästä toiseen. ne tuntuu vaan niin mukavilta päällä ettei raaski edes pesuun laittaa ;)

Mies vitsaileekin että hyvä etten niillä kuteilla juhlimaan lähde, vaik ihan hyvin voisin mennäkin jos siltä vaan tuntuu ;)

mä en osaa olla kateellinen tai ehkä siitä sun naapurinmammasta ;). NIIN iso rikkaus sulla kun on tuollainen apu lähellä ja johon voi luottaa. ja blogin perusteella sulla ei oo mitään hätää vaan sulla on just asiat elämässä kohdillaan, mutta välillä vaan iskee masis tai joku.

luen ja seuraan todella monia sekä muoti että sisustusblogeja. meillä jokaisella on omanlaisensa koti, toisilla vähän voi olla hienompi kuin toisella, mutta se on se oma koti missä viihtyy. just se on oma koti on täydellinen koti.

tuo sun tekstis oli täyttä törinää ;) ja en oo ennen näin avautunut. omassa blogissa vaan lähinnä keskityn talon juttuihin

 
1. joulukuuta 2010 klo 12.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oon miettinyt kuules ihan samaa, ja sitä, että kuinka paljon aikaa menee siihen, että puunaa itseään ja kotiaan. Miehet käyttää sen saman ajan johonkin muuhun, ja tuntuu elävän paljon huolettomampaa ja onnelisempaa elämää?

Sitten kun kaiken pitäis olla niin "täydellistä", mutta ei kuitenkaan ole, niin kiukuttaa ja stressaa, ja loppujen lopuks mikään ei ole hyvin...

Ja todellisuudessa, ne blogien "täydelliset" kuvatkaan eivät kerro kaikkea, ethän itsekään näytä meille niitä huonoimpia hetkiäsi ja ruminpia kohtia kodissanne :) Ja tätä blogia lukemalla myös sun elämä näyttää täydelliseltä! (Vaikka niin ei siis tietenkään tarvitse olla, päinvastoin, mutta en olisi yhtään huolissani asiasta.)

Mieti sitä, mihin kaikkeen sen itsensä ja kotinsa puunaamisen, ja ne RAHAT voisi käyttää paremmin, parhaat muistot kuitenkin jää yhdessä vietetyistä ja hetkista ja pienistä, onnellisista asioista, ei välttämättä niistä meikestä tai uusista vaatteista, tai vaikkapa millilleen hiotuista sisustuksesta :)

 
1. joulukuuta 2010 klo 13.00 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Repesin täysiä. Ensin luin sun blogia ja sit Kalastajan vaimo-blogia. Juuri sopivasti oli Johanna tehnyt maton vanhoista vaatteista... AIVAN, siis kenellä on energiaa ja ajatusta väsätä matto vanhoista vaatteista!!! =) Meitä äitejä on joka lähtöön. Me ei tänään vauvan kanssa tehty muuta kun maattu kotona ja se on kuule ihan ok! =D

(enkä mäkään osaa kokata, neuloa, kutoa en edes piirtää tai laulaa)

p

 
1. joulukuuta 2010 klo 13.14 , Blogger Ansu kirjoitti...

"Ei osaa loihtia mitään ihmeellisiä ruokalajeja, hädin tuskin osaa napin paikalleen ommella, eikä siis luonnolisesti osaa kutoa itselleen sellaista muhkeaa kaulahuivia, jonka haluaisi, unohtaa viedä lapsensa neuvolaan, omistaa enemmän ryppyjä, kuin moni 25-vuotias, jolla on välillä maailman sotkuisin koti, viihtyy parhaiten kotivaatteissa, omistaa rumia alusvaatteita, suuttuu turhasta, unohtaa soittaa takaisin, omistaa maailman lyhyimmät hermot .... ja vaikka mitä muutakin, mutta entä sitte? :D "

Tunnistan itseni tekstistäsi :D Varsinkin tästä minkä tähänkin kopsasin :)
Aina ei tarvi jaksaa :D
Jotenkin se vaan on niin että jos aamulla väkisin väännät itsesi ulkoilemaan niin loppupäivä sujuu itsellään.. Mutta jos et jaksa lähtee ulkoileen tai muutenkaan ruveta tekeen mitään niin helposti delegoi sit lapsen ulosviennin miehelle kun hän tulee töistä ja itse painaa vain pesukoneen napista päälle ja lössähtää kotivaatteissaan sohvalle :D
Hyvä jos suihkuun jaksaa mennä :D

 
1. joulukuuta 2010 klo 13.29 , Anonymous Mob kirjoitti...

kieltämättä ajatuksia herättävää.

onhan tää paikka, jossa voi "olla" vaikka mitä oli se sitten totuus arjesta tai ei.

en oo sun blogia kauheasti lukenut, mutta todennäköisesti tän suosio on se aitous ja sopiva "arkisuus"

 
1. joulukuuta 2010 klo 13.59 , Blogger Anne kirjoitti...

Heh kiitos osuvasta postauksestasi ja kommentista blogissani. Itselleni tulee samanlainen olo, kun luen liikunta-, muoti-, tai terveellisien ruokien blogeja.. Ihmeellinen itseensa tyytymaton olo. Ja sit muistan etta taytyyhan mun olla hyva just tallasenakin ;) kuitenkin ne on ne henkiset voimavarat joilla taalla on minulle merkitysta, ja niita saan kasitoista ja remontoimisesta ;)
Oot loistava just tuollaisena !
Ollaan kiitollisia tasta hetkesta
Anne

 
1. joulukuuta 2010 klo 14.52 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kun uskallat kirjottaa noin avoimesti, oot kyllä ihan super mimmi :)

 
1. joulukuuta 2010 klo 15.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Vau, hieno postaus! Täytyy sanoa, että totta turiset. Tiivistit kaiken, mitä usein itsekin mietin ja pohdin. Aina välillä "kiva" kuulla, että joku muukin "paineilee" samojen odotusten kanssa. ISO kiitos siitä! Arvostan isosti näitä rehelliseltä tuntuvia postauksiasi :).

-Sohvi

 
1. joulukuuta 2010 klo 18.15 , Blogger reettas kirjoitti...

Senhan takia tata blogia jaksaa tulla lukemaan uudestaan ja uudestaan kun taalla kerrotaan asioista niiden oikeilla nimilla. Ja valilla joillain ihmisilla se on just sita kateuden ja arvostelun pelkoa kun ei viitti avautua siita tylsemmasta puolesta.

 
1. joulukuuta 2010 klo 21.38 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sä oot jotenki ihana! :) kaikessa avoimuudessaan ja totuudessa... blogias on niin kiva lukee! <3 ihana.

 
1. joulukuuta 2010 klo 21.57 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

just sen takia tää blogi on musta paras, että sä et pelkästään keskity pinnalliseen pask**n vaan kirjoittelet muustakin: arkiasioista, elämästä, huolista, murheista. OLET IHANA!

sä et voi uskoakaan, miten tää blogi antaa mulle voimia ajatella, että täällä maailmassa on jäljellä muitaki ihmisiä, joiden elämä ei pelkästää keskity asioihin tyyliin "minkä merkkipaidan laitain päälleni ensi keskiviikkona" tai "näkyyhän merkkilaukkuni nimikirjaimet nyt varmasti kuvassa".

musta on niin jotenkin kornia, että porukka on opiskelijoita, joilla on "koululaukut" on 500 euron arvosia. en nyt tarkoita sitä, että jengi ei sais laukkujaan ostaa, vaan sitä, että suomessa porukka yrittää leikkiä niin hullun rikkaita, vaikka todellisuudessa niiden laukkuun on kulunut (lähes) puolet niiden palkasta. musta se on jotenki hassua.

en tiedä yhdistääkö muut merkkivaatteet ja laukut tosi huonoon itsetuntoon.. minä ainakin oon huomannut sen, et kalliit vermeet korreloivat aika monesti huonon itsetunnon kanssa.

ja nyt joku ano voi olettaa, että mä täällä olen joku kommari/kateellinen jne.. jne.. joka ei kestä, kun muilla on edellä mainittuja niin NO WAY! tosin en taida edes alkaa selittelemään, jos joku niin ajattelee niin on hänen ongelmansa.

MAJ, koita jaksaa! :)

 
1. joulukuuta 2010 klo 22.23 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Täältä mummu tulee teitä piristään.
Silitäppä lakanat valmiiksi:)
Huomenna nähdään.

Äiti

 
1. joulukuuta 2010 klo 22.32 , Anonymous hanna kirjoitti...

Paras postaus:) <3

Tsemppiä joulukuuhun kaikille! Enempi joulun odotuksesta nauttimista kuin siitä stressaamista, niinhän:)

 
1. joulukuuta 2010 klo 23.18 , Anonymous Ada kirjoitti...

Ihanaa kun saatte mummun taas teille kyläilemään :) En osaa oikein mitään tuohon tekstiin kommentoida muuta kuin että olen täysin samaa mieltä. Ihmiset vaatii ihan liikaa itseltään, naiset varsinkin. Mä tykkään ihan hirveästi lukea tätä blogia ja joka päivä käyn katsomassa, että onko tullut uusia juttuja. Vaikutat niin kovin mukavalta ihmiseltä! Halaus <3

Mutta Maj, nyt on jo joulukuu, joten alahan vähän hössöttää jo joulujuttuja! :D Missä meinasitte viettää joulun? Rebekan eka joulu <3

 
1. joulukuuta 2010 klo 23.18 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus Maj! Ei ole pakko jaksaa, eikä pidäkään. Ruumis pyytää sitä mitä se tarvitsee.

Itse istun silmät ristissä keittiönpöydän ääressä, miljoona asiaa unohtaneena, likaisessa kodissa, likaisessa pyjamassa ja likaisessa tukassa. Mutta silti onnellisena, onnellisena siitä että mulla on lupa olla näin.

En ole ennen kommentoinut sun blogia, mutta nyt sormet eksy ihan itekseen kommenttinäppäimelle. Eli kiitos Maj blogista, joka on ihana, elämänmakuinen, kaunis ja hellyyttävä. Niin kuin sinäkin ;).

Tsemppiä arkeen!

P.S. Mun poikaystävä ei uskalla hankkia mun kanssa lapsia koska unohtaisin ne kuulemma Citymarkettiin. Hyvin todennäköistä.

 
1. joulukuuta 2010 klo 23.19 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi maj, ihana teksti!
Voin täysin samaistua sinuun vaikka minulla ei lasta olekaan. Opiskelen unelmaalaani, asun mukavassa asunnossa ja kaupungissa, harrastan kaikkea kivaa ja omistan maailman parhaat ystävät mutta silti...:)
Tuntuu että nykyään vaaditaan niin paljon. Pitää olla superaktiivinen opiskelija joka tekee omalla ajalla vaikka mitä ekstraa, harrastaa liikuntaa ja kaikkea mahdollista luovaa, matkustelee, pukeutuu viimeisen muodin mukaan...

Pitää vaan muistaa että riittää juuri sellaisena kun on!:)

 
1. joulukuuta 2010 klo 23.25 , Blogger Regina kirjoitti...

Maj, oot ihana!! Täällä ei oo ees vielä jouluvaloja saatikka tehty siivousta jotta kodin sais koristeltua.. Vauva 6 kk ei suostu enää nukkumaan pinniksessä, heräilee tunnin välein ja viime yönä valvoi 3 tuntia putkeen (ennen nukkui läpi yön). Siltä mä oon maailman onnellisin! Sun blogis on niin ihana ja aito! Voimia arkeen, sillä arki on loppujen lopuks se josta onni tulee. Ihana tytär, maailman paras mies ja isä sekä koti (olkoonkin pieni ja sotkuinen). Näin siis sekä sulla että mulla. Millään muulla ei oo väliä! Käytä nyt energiaa vain siihen mihin se riittää. <3

 
1. joulukuuta 2010 klo 23.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ootko miettiny, että sulla on babyblues? jos olet oikeasti ahdistunut tai masentunut. silloin kannattaa marssia vaikka neuvolaan psykologille.. tsemppiä!

 
2. joulukuuta 2010 klo 0.02 , Blogger Sara kirjoitti...

Aika lohdullinen postaus, meinaa minä taas olen aina lukenut juuri sinun blogiasi ihaillen (ja joskus tosiaan myös vähän kadehtien), koska olet joka kuvassa niin kauniina, olet tosi hoikka ja sporttinen noinkin lähellä edellistä raskausaikaa, teidän koti on kaunis jne.

Joten äläpä turhia murehdi tai lataa itsellesi turhia paineita!

 
2. joulukuuta 2010 klo 0.11 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meidän lukijoiden mielestä et ole täysi nolla, vaan täysi KYMPPI!
Ihana,rempseä,iloinen ja ennenkaikkea ihan tavallinen ja rehellinen maj :)Tsemppiä ja haleja ainakin miljoona Tampereelle!<3

 
2. joulukuuta 2010 klo 0.37 , Anonymous Tiina kirjoitti...

Maj! Sulla on ihan mieletön blogi, joka on juuri niin aito ja ihana kuin sinäkin. Blogisi parhaus piilee juuri siinä, että et yritä olla mitään muuta kuin olet. Luuletko tosiaan että täydellisillä "bloginaisilla" on aina nätit vaatteet ja kauniisti puetut lapset ym. kuvissahan kaiken saa näyttämään nätiltä. Mutta toinen juttu on sitten se, että uskaltaako olla oikeasti oma itsensä ja kertoa oikeita arkipäivän juttuja, eikä vain pinnallisia kauniita tarinoita. Veikkaisimpa että sinun tyylilläsi saa lojaalimman lukijakunnan ;) oot ihana nainen, rinta rottingille ja unohdat tuollaiset höpinät!

 
2. joulukuuta 2010 klo 0.53 , Blogger ONIA kirjoitti...

Just näin! Voi kun kaikki (äidit) muistaisi että "ei aina tarvi jaksaa".

Mä kirjoitin just pari päivää sitten siitä, miten blogien välityksellä saa epäinhimillisen kuvan monista tavallisista ihmisistä. Miten ne ehtii, jaksaa ja viitsiikin aina näyttää hyvältä, sisustaa hienosti, laittaa maukasta ruokaa ja käydä vaikka missä lapsen kanssa. Mä rajaan vaan valokuvista ryöttäisen kodin ja harmaan naamani kuvan ulkopuolelle, että pysyy kulissit pystyssä ;D

 
2. joulukuuta 2010 klo 1.14 , Blogger Sari. kirjoitti...

"Ei osaa loihtia mitään ihmeellisiä ruokalajeja, hädin tuskin osaa napin paikalleen ommella, eikä siis luonnolisesti osaa kutoa itselleen sellaista muhkeaa kaulahuivia, jonka haluaisi, unohtaa viedä lapsensa neuvolaan, omistaa enemmän ryppyjä, kuin moni 25-vuotias, jolla on välillä maailman sotkuisin koti, viihtyy parhaiten kotivaatteissa, omistaa rumia alusvaatteita, suuttuu turhasta, unohtaa soittaa takaisin, omistaa maailman lyhyimmät hermot .... ja vaikka mitä muutakin, mutta entä sitte? :D"

Toi oli niin hienosti muotoiltu! Arvostan eniten aitoja ihmisiä - ja aitous tulee juuri siitä kun antaa itselle luvan olla sellainen kuin on: ei siis teeskentele olevansa jotain mitä kaikki kuvittelee sun olevan.

Mahtavaa torstaipäivää ihanalle blogistillemme ♥

 
2. joulukuuta 2010 klo 1.14 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihana bloggaus!:) Just niin täynnä elämää ja toi viimeisen kappaleen "luettelo" vois olla juuri kuin omasta sulkakynästäni (tosin lastani en unohda vielä neuvolaan, oon huono unohtamaan mitään. Valitettevasti). Kiitos!:) Sä oot todella, todella kaunis, hyvin huolehdittu, hoikka ja ihana nainen - muista se aina! Sulla on kaunis koti, söpöläinen tyttö ja komea mies. Mua joskus ärsyttää kauheesti, että ihminen ei toisten mukaan sais olla iloinen ja ylpeä niistä asioista, mitkä on hyvin. Itse en ole erityisen kaunis vaan pikemminkin tavallinen kotiäititantta, en osaa/jaksa tehdä käsitöitä, jalat on paksut ja samoin moni muu paikka, mulla on rumia alusvaatteita, loukkaannun helposti ja nalkutan miehelleni... lista on loputon.:) Siitä olen kuitenkin onnellinen, että olen saavuttanut elämässäni jotain. Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja kuluttanut yliopiston penkkiä pitkään ja hartaasti. Tälläisestä ei kuitenkaan koskaan saisi mainita, saati iloita jos muuten masentaa. "Koulutus ei merkkaa mitään ja siihen pystyy kuka vain jos vain haluaa." Ärsyttävää. Iloitse sinä siitä, että jaksat kirjoittaa tätä ihanaa(!) blogia ja olet kaunis ja ihana äiti!:)

 
2. joulukuuta 2010 klo 1.19 , Blogger Ioanna kirjoitti...

Aina ei tarvitse jaksaa, mutta kiitos tästä. On ihanaa, että muistutit siitä. :-)

Rauhallista ja mukavaa joulunodotusta sinulle ja perheellesi!

 
2. joulukuuta 2010 klo 1.28 , Blogger Mona kirjoitti...

Aivan ihana postaus!
Ja sun blogi on just ihan mahtava piristys noiden kaikkien muiden höttö "jeejee elämä on aina jees" -blogien rinnalla. :)

 
2. joulukuuta 2010 klo 1.44 , Blogger Rolle kirjoitti...

Tosiaankin lohduttavaa huomata että jopa sinä ajattelet tuollasia :) samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa.

 
2. joulukuuta 2010 klo 2.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

joo meikä ahdistuu kans esim. blogeista Kalastajan vaimo (vaikka kiva blogi silti), miten joku jaksaa ja ehtii ommella, jumpata, maalata jne, vai onko se sitä, että pitää näyttää, että minä olen näin aikaansaava!! hei katsokaa, olenpa vieläpä kauniskin, minulla on ihania vaatteita ja kaksi ihanaa lasta!no itsetunto ainakin kohdalla, välillä tuntuu jopa pervessiltä kun kalastelee kehuja varmaan sillä kun pällistelee vermeissään kenossa kameralle. no menipä asiattomaksi ja aiheenvierestä. Olet huipputyyppi Maj!
huoh

 
2. joulukuuta 2010 klo 3.00 , Blogger Maian kirjoitti...

Tsemppiä täältäkin Maj ja pisteet avoimuudesta! Luulenpa että jokaisella (naisella?) on ajoittain juurikin tuollainen nollafiilis, vaikka se on useimmiten täysin tarpeetonta ja typerää.

Itsekin olen kriiseillyt vaikka kuinka paljon sitä, että mielestäni kaikki muut näyttävät talviaikaan niin tyylikkäiltä hienoissa parkatakeissaan, ihanissa saappaissaan ym. ja tuntuu että itse vaan reuhotan samoissa vanhoissa rääsyissä kuin edellisetkin talvet. Toisaalta taas poden huonoa omaatuntoa jos shoppailen liikaa ja tarpeettomasti. Järkevää :D

 
2. joulukuuta 2010 klo 3.07 , Blogger lora kirjoitti...

Täytyy kyllä myöntää, että itsellekin iskee välillä pieni masis kun lueskelee noita blogeja, jossa kauniit ihmiset hehkuttavat upeaa elämäänsä. Ja ihan turhaan, sillä oma elämä on ihana: ihana avopuoliso, oma asunto, vakkariduuni, kivat harrastukset,ihania ystäviä ja maailman paras perhe. Mitä muuta sitä tarvitseekaan :)

Aina ei voi jaksaa eikä tarvitsekaan. Tsemppiä!´

P.s Kuvissa olet kyllä upeannäköinen, rypyistä ei ole tietoakaan, don't worry :)

 
2. joulukuuta 2010 klo 4.22 , Blogger Ylva kirjoitti...

Juu, aina ei tarvi jaksaa. Se on ihan tavallista, että välillä puhalluttaa jo pelkkä ulosmeno tai kaupassa käynti.

Jos joskus jaksat, niin käypä vilasemassa meidän "täydellistä" arkea: meillä on kuule koti ihan tip top (hyvä että lattiaa näkee), lapset vimosen päälle puettu (yks pomppii aina pikkarisillaan tai pitkissä kalsareissa) ja mikä ihan parasta, mä oon todella edustavan näköinen (HAH) nainen upeissa (risoissa) designalusvaatteissani ja merkkivaatteissani (kulahtaneissa vanhoissa rääppänöissä, joissa on kyllä pesuMERKIT tallella)...

Olen kyllä miettinyt, josko aloittaisin vastaiskun täydellisyydelle ja alkaisin pitää päivänasu-postauksia, mutta vielä en ole tohtinut. Ihan vielä ei löydy pokkaa esitellä näitä puhkikuluneita vaatteita ja pulleroa kroppaa ihan kaikelle kansalle.

Ps. Sun ei tarvi vähätellä yhtään blogiasi tai omaa imagoasi täällä blogissa, sillä kun oot vaan oma ittsesi, niin se riittää.

Auringonpaistetta päiviinne! Ja ihanalle mummulle terveisiä myös. (Siitä jos mistä voitte olla iloisia, että on noin välittävä ja läheinen mummu.) :D

 
2. joulukuuta 2010 klo 5.13 , Blogger Roosa-Maria kirjoitti...

Joo ei todellakaan tarvi jaksaa, ei se oo nii justiinsa :)

 
2. joulukuuta 2010 klo 5.48 , Anonymous paula kirjoitti...

kaikista blogeista mitä mulla on suosikeissa. Sun blogi on kaikkein kiinnostavin. :)
Käyn joka päivä tarkkailemas, ootko kirjotellu uutta :))

 
2. joulukuuta 2010 klo 5.48 , Blogger anei. kirjoitti...

Tulitte Repsun kanssa mua vastaan tänään Hämeenkadulla, siinä raatihuoneen vieressä joskus kahden kieppeissä.
Hymyilin, tunnistin sut heti, ja voi että, kun oletkin kaunis! :>
En siinä vauhdissa viitsinyt teitä pysäyttää, ja kertoa että luen sun blogia.

Mutta kerron saman sulle nyt :> Oot mun mielestä aivan ihana, niin aito ja niin oma itsesi.

 
2. joulukuuta 2010 klo 6.05 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Maj, sun blogis on ihan paras. Niin aito ja aidot tunteen välittyvät varmasti kaikille.

Älä hyvä nainen yöuniasi pilaa tuollaisilla ajatuksilla! Sulla nimittäin on, ainakin lukemani perusteella, se kaikkein arvokkain ja ihanin asia elämässä eli läheiset, rakastavat ihmiset ympärilläsi. Perheesi on niin ihana, sekä lapsuuden, että Miikan kanssa perustamasi.

Voimia ja jaksamista arkeen, Maj!

Mai

 
2. joulukuuta 2010 klo 6.10 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voihan huoh. Kyllä sä aika täydellisyydentavoittelija taidat olla ja niin näyttää olevan 95 % naisbloggaajista. Johtuneeko juttu sitten siitä, että on tosiaan "pakko" näyttää muille naisille, että sitä ollaan jotenkin parempia kuin ne tavikset, jotka sitä blogia lukevat. Juuri tämä minua on aina ärsyttänyt tytöissä; sieltä päiväkodista lähtien on aina pakko yrittää olla kaunein, suosituin, rikkain ja kadehdituin ja nimenomaan muiden tyttöjen keskuudessa.

Blogisi on kuitenkin ihana poikkeus, koska mielestäni huomattavasti aidompi kuin monet muut :). Jatka samaa linjaa, mutta unohda toi kilpailu. Olet itse itsesi pahin vihollinen, jos jatkat vertailua muihin. Jokaisen ihmisen arvokkaimmat asiat löytyvät sieltä omasta pääkopasta enkä usko, että kukaan säästyy elämässään huonoilta suklaapaloilta - toiset meistä vain salaavat ne asiat, jotta täydelliset kulissit pysyisivät. Toivottavasti jaksat kasvattaa tyttölapsesi niin, että hän saa sinulta terveen itsetunnon, jolloin muiden vertailuilla ja täydellisyyksillä ei ole mitään väliä :).

 
2. joulukuuta 2010 klo 6.18 , Anonymous Katsi kirjoitti...

Mukavaa luettavaa, jälleen kerran! Aina ei todellakaan tarvitse jaksaa. Pitää suoda itselleen se tosiasia, että välillä ei pysty muuhun kuin sohvalla makoiluun. Näillä pakkasilla kotona olo kotivaatteissa on juuri sitä parhautta.

Pakettisi saapui tänään perille, kiitos todella paljon myös ihanasta joulukortista! Iloista joulun odotusta koko teidän perheelle! :)

Psst. Ehdottomasti paras seuraamani blogi, jatka samaa rataa!

 
2. joulukuuta 2010 klo 8.02 , Anonymous hheidi kirjoitti...

Sä oot niin aito että aivan ihanaa!:)<3 Älä huoli, kyllä täältä ruutujen takaa löytyy muitaki, ketkä ei osaa tehdä noita sun mainitsemia asioita. Mä voisin kopsata tuon sun listan melkeen suoraan, kaks asiaa jos ottas pois. Itsekin tosiaan ma-ti yönä valvoin ja mietiskelin asioita. 45 minuuttia tuli nukuttua eli seuraava päivä meni täysin itkuksi. Niin itkuksi, että silmälasitki meni likaseksi!:D

 
2. joulukuuta 2010 klo 9.21 , Blogger Maj kirjoitti...

Eeva: No voi sua <3

Rumbo: Arvostan että innostuit kommetoimaan. Totta sinäkin myös turiset, pidetään me mammat yhtä, eikä haukuta toisia? :)

Anonyymi: Niin, tottahan tuokin on! Mun puolesta kukin voi ihan itse päättää mihin rahansa laittaa, kunhan itselle tulee vain hyvä mieli! Olkoon se sitten ulkona syöminen, shoppailu tai sisustaminen, ei sen väliä!

Anonyymi: Johanna onkin vain niin super-ihana ja viitseliäs <3 Arvostan häntä kyllä paaaljon:) Hih, en minäkään muuten osaa mitään noista mainitsemista asioista!

Ansu: Olen 100% samaa mieltä kanssasi!!! Siksi sovinkin jo tänään lenkkitreffit huomiselle, jes :D

Mob: Niin, pistäähän se mietityttämään...

Anne: Ollaan :) Mun mielestä on just tärkeintä tehdä, sitä mistä itse tykkää ja sitä mistä tulee itselle hyvä mieli, juuri niinkuin sanoitkin <3

Anonyymi: Thänks, baby!

Sohvi: Mukava kuulla ja kiitos kun jaksoit kommentoida :)

reettas: Niin, kiva kuulla, että jaksat lukea höpötyksiäni :) Ootko aatellu, että se voi myös olla ehkä jotain yksityisyyden suojelemista?

Anonyymi: Voi, kun kiva :)

Anonyymi: AIkamoista, ymmärrän näkökulmasi! Mietä vaan on niin moneksi :)

Äiti: Niin ihanaa <3

Hanna: No siihen pyritään <3

Ada: Mitä tykkäsit tämän päivän postauksesta? Se oli kirjoitettu vähän niinkuin sinun kommenttiasi silmälläpitäen ;D

Anonyymi: Kiva, kun jaksoit kommentoida! Mullekin on sanottu, että "sä tasan unohdat lapses jonnekin sokoksen naiset vaateosastolle" MUTTA, enpä oo ainaskaan vielä unohtanut! :D

Anonyymi: I knowww! Näin on!

Regina: Kyllä, niiiin tottta! <3

Anonyymi: Mietippä nyt uudestaan kuule... Mun mielestä yksi masispäivä ei tarkoita sitä, että tarvisin ammattiapua. Kiitos kumminkin :D

Sara: Kauniita sanoja :) Lupaan olla stressaamatta turhia <3

Anonyymi: REMPSEÄ :D Kiitos, sinne kans!

Tiina: En tietystikään luule, mutta välillä on niitä heikkoja hetkiä.. tiedätkö! "Kun nuilla kaikilla muilla on..." :D

ONIA: Haha, oikein :DD Käyn tsekkaamassa blogisi kohta!

Sari: Kiitos! Tämän bloggaajan torstai olikin aika ihana, kiitos tonttuvauvojen <3

Anonyymi: Tietysti pitää osata arvostaa itseään, mä ainakin nostan hattua sulle. Ps. Enkä usko, että olet mikään tantta, höpöhöpö :)

Ionna: Kiitos samoin sinne :)

Mona: Thänks, mutta löytyyhän täältä netistä paljon aivan mielettömän hyviä ja mielenkiintoisia blogeja :)

jatkuu...

 
2. joulukuuta 2010 klo 9.36 , Blogger Maj kirjoitti...

Rolle: AI miten niin "jopa minä"? Kivaa kun mulla on ainakin 1 miespuolinen lukija!

Anonyymi: No vähän oli joo asiatonta munkin mielestä...

Maian: Niin ihan 100 varmasti on! IHAN kaikilla joskus. Varmasti kaikilla miehilläkin, mutta ne ei myöntäis sitä, välttämättä!

lora: Niin, ihan totta! Ryppyjä löytyy ja tummat silmänaluset, tsek.

Ylva: Ollaan meijän mummuista kyllä tosi iloisia ja kiitollisia:) Käyn kohta tsekkaamassa blogisi!

Roosa-Maria: JeBou, vai miten se oli :D

Paula: OOH, grazyä!

anei: Oisit vaan tullut, meillä ei ollut kiire mihinkään :) Kiitos tuhannesti!

Mai: En mä itseasiassa näillä jutuilla yöuniani pilannut, en muuten vaan saanut jostian syystä unta ja ajattelin kaikenlaista... Mutta kuitenkin ymmärsin pointtisi. Kiitos <3

Anonyymi: Kuuleppa nyt a) sä et tunne mua ja b) päiväkodissa leikein palikoilla, enkä tiennyt mistään mitään ja nuoruudessani kammosin kaikkea edellä mainitsemaasi, halusin vaan kuunnella Kornia ja mun kaverit oli poikia ja muakin luultiin jätkäksi... Ja nykyään, no en ainakaan tavoittele mitään vuoden äiti/missititteleitä:D Katon telkkarista just ne sarjat, mitä kukaan ei kehtaa myöntää katsovansa ja olen tavallistakin tavallisempi nainen. Joten jätänpä tämän selittelemisen tähän, morjes!!

Katsi: Oi, hyvä. että paketti tuli ehjänä perille :) Kiitos tuhannnnestii, rutistuksia!

hheidi: Voi mikä yö ja varmasti ihan kamalin seuraava päivä... Kiillota rillit ja nosta leuka pystyyn. Kyllä tää tästä!

Terveisin,
Maj

 
2. joulukuuta 2010 klo 10.47 , Blogger Niina kirjoitti...

Tavallaan ihana postaus :D Koska täyttä asiaa koko postaus. Ei nyt niin ihanaa että väsyttää eikä jaksa. En oikein osaa muuta sanoa, mut ihana oli lukea ja samaistua osaksi.

 
2. joulukuuta 2010 klo 12.50 , Blogger Iiris kirjoitti...

Kuuleppas nyt, ensinnäkin et ole pelkkä 0. Ehei, olet kaukana siitä. Olet terveellä järjellä varustettu nuori äiti, joka uskaltaa kirjoittaa myös niistä ei niin hohdokkaista hetkistä arjessa ja elossa. Ja se on hienoa se uskaltaminen ja toivottavasti uskallat jatkossakin "puhua suusi puhtaaksi".
Tunnistan tuon saman tunteen, se herää itsessänikin kun luen blogeja. En ole saanut mitään aikaan, nuo on jo tehny sitä ja tätä ja tuota.... Itseään ei pidä koskaan vertailla muihin, siitä nimittäin alkaa alamäki.
Eikä sinun tarvi selitellä mitään kenellekään, olet vaan oma itsesi ja jos se riittää sulle, niin sen on riitettävä myös muille.

 
3. joulukuuta 2010 klo 0.08 , Blogger Terhie kirjoitti...

Yhdyn niin moneen kommenttiin täällä :) Ja tosiaan olet todella kaunis, jalat maassa oleva äiti! Uskallat puhua asioista suoraan, on asia sitten mikä tahansa. Moni muu blogin kirjoittajista, kirjoittaa juurikin niistä elämäsä ihanista asioista, vaikka ei kenenkään elämä ole niin hohdokasta kuin antavat ymmärtää. Kaikille meille äideillä tulee samanlaisia päiviä eteen, ja silloin tällöin kirjoituksiisi on helppo samaistua. Joten siis moni tietää mikä fiilis on tuolloin, itse suljen silloin muun maailman ympäriltä ja keskityn rakkaisiin :)

 
3. joulukuuta 2010 klo 8.20 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sähän oot just paras ja aina niin kamalan nättinä. Oot oikein kaunotar ja vielä äiti, kyllä oot super!!!
Itse oon sun blogin lukemisen jälkeen alkanut harkitsemaan josko sitä itsekkin niitä lapsia jo uskaltaisi harkita tässä 27 vuoden iässä. Sinä mielestäni todistat sen että pystyy silti tapamaan ystäviä, juhlimaan, ja näyttämään vielä nätiltä :)

- Elisabeth

 
4. joulukuuta 2010 klo 2.52 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olet ihana! ja niiiin oikeassa!!

 
4. joulukuuta 2010 klo 8.36 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

IHANA päivitys! sait päiväni niin paljon paremmaksi. "kiva" kuulla ettei paini noiden ongelmien kanssa yksin!

..ja kiitos blogistasi. se on paras juuri tällaisena.. niinkuin me kaikki olemme :)

 
5. joulukuuta 2010 klo 2.40 , Anonymous Mirri kirjoitti...

Psst. Mullakin on rumia alusvaatteita, jopa niin rumia, etten kehtaa niitä ees omalle miehelle näyttää ;) niitä käytetäänkin lähinnä siihen aikaan kuukaudesta tai siivotessa...

Ja kotivaatteet on ihan parhautta <3

 
7. joulukuuta 2010 klo 9.24 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sinun elämähän se juuri sadulta ja epätodelliselta vaikuttaakin. :D Oikeasti! Älä yhtään höpise, että turhaan kirjoittelet täällä!

 
9. joulukuuta 2010 klo 1.06 , Blogger Tassu kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!! Ihan samoja asioita itsekin mietin ja välillä stressaan... Ja oon kyllä hyvä vastus sulle noissa silmänalusissa, usko pois!!! ;)

Mustakin tuntuu, että kaikki muut äidit jaksaa...siivota, tehä ruokaa, harrastaa, mennä...sit laitta ittensä nätiks joka päivä. Meil on sotkusta, oon kotona yleensä ihan HIRVEISSÄ vaatteissa, jopa rikkinäisissä, eilen en jaksanu lähteä lapsen kanssa edes muskariinkaan, väsytti niin lujaa, koti on välillä hävityksen kauhistus! Ja vaikka mitä!

Ainoa asia mistä oon IHAN KOKO AJAN varma ja ylpeä, on se, että mulla on maailman ihanin lapsi ja rakastan sitä ehdoitta ja lapsi saa haleja ja pusuja ja ihan himuisesti rakkautta joka päivä <3 Ja kerron sille joka päivä miten hirveästi sitä rakastan.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu