Pohjanmaalla Day 1

Eilen karistettiin kaupungin pölyt ja kurvattiin tänne Ylivieskaan. Rebekka nukkuu noh, kuin tukki, ihan erilailla kuin kotona, sitä se puhdas maalaisilma ja hiljaisuus teettää.



Vaikka käytänkin sanaa "maalla", niin ei meidän kotitalo ole peltojen ympäröimää, eikä ikävä kyllä pihallakaan käyskentele kotieläimiä.



Tähän taloon meidän perhe muutti, kun olin vajaa 3-vuotias.




Naapuritkin ovat samat kuin aina ennenkin. Kävin heti vaihtamassa kuulumiset heidän kanssaan. Oli ihana nähdä mun ihan ensimmäinen ja edelleen hyvä ystäväni Suvi, kun hänkin oli kotonaan käymässä:)




Mun ja Suvin eka tapaaminen on ikimuistoinen, hih. Suvin äiti käski käydä katsomassa, että minkälainen uusien naapureiden poika on. Uteliaana tyttönä Suvi lähti heti tarkistamaan "naapurinpoikaa". Ja siellä tiepäässä meitsi pyöräili ympyrää kolmirattaisella menopelillä, mustissa haalareissa. Suvi tuijotti hetken mua hömistyneenä ("EI SE OO POIKA") ja lähti raportoimaan asiaa äidilleen. Mutta siitä se meidän ystävyys sitten lähti...

Mummu oli laskenut taas päiviä meidän tuloon...

Mä ja Petu, 25 vuotta sitten.

Mamman jauhelihakeitto.

Peppekin on kotona ja


näyttää samalta kuin aina ennenkin.
Peppe syntyi kun me jo asustettiin tässä talossa.

Tämän pupun turkkiin on pyyhitty harmistuksen kyyneleet.
Nukuin myös usein tämä kainalossa ja kerroin sille salaisuuksia.

Isoisät ja takana isoisoisäni.


Tämmöistä meillä täällä on.
Mukavaa.
Rauhallista.
Kotoisaa.
Turvallista.



-Maj